perjantai 30. syyskuuta 2011
Voi voi
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Pari sanaa hammastahnasta
perjantai 23. syyskuuta 2011
Iso vihreä jumitus
tiistai 20. syyskuuta 2011
teetä ja tattarinäkkäriä
Ihanaa herkkua. Voisin kuvitella, että tähän raikkaaseen ja silti mausteiseen teehen sopisi makeuttajaksi koivusokeri, jota on ollut tässä jonkin aikaa tarkoitus ostaa.
Toinen suosikkini Yogi Tea -tuoteperheestä on Women's Tea:
Syksyllä on ihanaa lötköillä kotona ja litkiä teetä isosta mukista syysmusiikkia kuunnellen. Tänään teki mieli jotain rouskutettavaa teen kaveriksi, joten tein tattarinäkkäreitä.
Taikinaan hujautin aineita mittaamatta niitä ollenkaan, joten ohje on hyvin summittainen. Tähän settiin tuli näitä aineksia, muitakin voisi käyttää. Mausteeksi sopisivat vaikkapa yrtit, valkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit, mutta maukasta tuli näinkin. Taikinasta tuli uunipellillinen näkkäriä.
- tattarijauhoja n. 3 dl
- seesaminsiemeniä n. 1 dl
- rouhittuja pellavansiemeniä n. 1 dl
- mantelijauhoa n. 1 dl
- suolaa
- pippuria
- vettä sen verran, että pystyy vielä sekoittamaan, mutta on kuitenkin taikinamainen
- agavenektaria n. 1 rkl
- oliiviöljyä n. 1 rkl
- kananmuna
Sekoita ainekset, levitä leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 150 asteessa n. tunnin verran tai kunnes taikina on saanut vähän väriä. Jos leipä ei ole vielä kovaa, lämpötilaa voi laskea sataseen tai alle ja jatkaa kypsennystä kunnes toivottu rapeusaste on saavutettu. Kun leipä on valmista, ota pelti uunista ja leikkaa/murra leipä sopiviksi annospaloiksi. Nautiskele luomuvoin tai muun lempilevitteesi kera tai vaikka sellaisenaan. Itse teen tänään vielä hummusta.
edit: Varoitan: näihin tulee himo! Täytyy varmaan tehdä toinen pellillinen huomenna. Lapsillekin maistui!
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Respektiä ja placeboa
perjantai 9. syyskuuta 2011
parantava mieli
Itse olen yrittänyt viime aikoina harjoittaa mieltäni ja kääntää ajatuksiani myönteisempään suuntaan. Se on iso projekti, olenhan tottunut ajattelemaan kielteisesti ja odottamaan aina pahinta. Näin on ollut niin kauan kuin muistan. Asenteeni ja ajattelutapani ovat aiheuttaneet itselleni ja myös läheisilleni paljon ikävää, surua ja masennusta; vihaa, kateutta ja mustasukkaisuutta; pelkoa, epäluuloisuutta ja epäluottamusta. Tiedostan, että pitäisi ajatella toisin, mutta tutusta ja turvallisesta on vaikea luopua.
Kuitenkin uskon siihen, että muutos on mahdollinen. Tiedän, että kaikki se hyvä, mitä olen elämässäni saavuttanut ja mitä pidän suurimmassa arvossa, on suoraa seurausta uskaltamisesta, tahdosta ja toivosta. Luotan siihen, että kaikki todelliset unelmat toteutuvat kun niiden aika on, kunhan itse teen niiden toteutumisen mahdolliseksi. Pelko, viha ja epäluottamus eivät toteuta unelmia, siksi nyt on aika riisuutua noista inhottavista tahmatunteista ja pukeutua uusiin, hyväilevämpiin.
Miten toteutan muutosta käytännössä?
Aikaisemmin, vuosia sitten, mikään konsti ei toiminut. Siihen oli yksinkertainen syy: en halunnut, pohjimmiltani, muuttaa omaa ajatteluani. Halusin maailman muuttuvan mieleisekseni ja ihmisten reagoivan minuun toisin, mutta itse halusin kuitenkin ajatella omalla kielteisellä tavallani, sillä turvallisella, johon olin tottunut. Mutta miksi mikään olisi muuttunut itsestään, jos itse en muuttunut miksikään?
Olen kokeillut muutamaan otteeseen meditaatiota. Elämässäni oli aiemmin, nelisen vuotta sitten, vaihe, jolloin tunsin muutoksen alkavan. Olin kahden elämän välissä, en vielä tiennyt tulevasta ja vanha oli jäämässä taakse. Olin avoin kaikelle uudelle ja uskalsin paljon enemmän kuin tavallisesti. Se kevät rikastutti elämääni enemmän kuin edelliset viisi vuotta yhteensä. Maalasin, tutustuin kiehtoviin ihmisiin, keskustelin heidän kanssaan paljon ja - ennen kaikkea - meditoin. Siinä elämänvaiheessa tunsin ensimmäistä kertaa, että sillä mitä minä ajattelin ja toivoin oli seurauksia: universumi reagoi pyyntöihini, uskomattomia yhteensattumia tapahtui. Olin matkalla hyvään suuntaan.
Mutta sitten arki alkoi painaa, stressi sai otteen ja luovuin meditoinnista. Sen jälkeen en ole saanut sitä sovitettua elämääni, vaikka aika ajoin ajattelenkin, että minun pitäisi. Ehkä en ole todella halunnut meditoida. Kuitenkin koko ajan tiedän, että meditaatio olisi hyväksi minulle. Uskon, että sen aika tulee vielä.
Viime aikojen konstini stressin ja kielteisten ajatusten hälventämiseksi on ollut eräänlaista meditaatiota. Kun viime viikolla olin unenpuutteen ja vauvan hammaskiukuttelun vuoksi täysin uupunut ja eräänä päivänä tuntui siltä, että räjähdän kappaleiksi, kokeilin jotakin uutta. Astangajoogassa lausutaan harjoituksen alussa mantra, kahdeksan säettä sanskriitin kielellä. Ensimmäisillä joogatunneilla tuntui siltä, etten ikinä opi mantraa ulkoa, mutta sinä kurjana päivänä viime viikolla nappasin kitisevän vauvan syliini, istuin läppärin ääreen, etsin mantran netistä ja aloin opiskella sitä, jotta olisi edes jotain muuta ajateltavaa kuin kaikki se, mitä en jaksanut ajatella. Jo samana päivänä osasin mantran läpikotaisin.
Joka kerta kun tunsin, että hermoni alkoivat kiristyä tai ajatukset kiertää negatiivista kehää, aloin toistaa mantraa mielessäni. Joka kerta se auttoi. Parissa päivässä mantrasta tuli voimauttava myönteisen energian lähde. Olen jopa onnistunut nukahtamaan sen avulla. Ymmärsin vihdoin, mitä tarkoitetaan kielteisten ajatusten kierteen katkaisemisella ja oivalsin, että se on oikeasti mahdollista. Mikä maisema edessä aukeaakaan!
(Myös tuon oivalluksen jälkeen olen viettänyt tyhmiä ärsypäiviä, mutta se on ollut tietoinen valinta. Olen pystynyt sanomaan itselleni, että tänään en halua panna näitä kurjia ajatuksia sivuun vaan ajattelen ne mieluummin loppuun. Olen entistä paremmin erottanut myös, mitkä ajatukset johtuvat silkasta väsymyksestä ja mitkä jostain muusta.)
lauantai 3. syyskuuta 2011
Syöpä joka katosi!
perjantai 2. syyskuuta 2011
Rokotusasiaa
Pekka Puska YLE TV1:n A-studiossa 21.10.2009, kun Pandemrix-rokotukset olivat käynnistymässä seuraavana päivänä:
"Kaikissa suhteissa tämä näyttäisi olevan täysin turvallinen rokotus. Meillähän vuosikausia pyöri influenssarokotukset, ja se on hyvin, hyvin turvalliseksi todettu."
Pekka Puska kymmenen kuukautta myöhemmin, 21.8.2010, kun epäiltiin Pandemrix-rokotteiden aiheuttaneen lapsille ja nuorille parantumatonta aivosairautta narkolepsiaa, varmistettu 14 tapausta puolessa vuodessa kun tavallisesti tapauksia havaitaan 3 vuodessa:
"Me emme tienneet kukaan, liittyykö tähän jotakin, me emme vieläkään tiedä, se oli se paras tieto."
"Rokotteen pitkäaikaisvaikutuksia kuten tämä, suurissa väestöissä, ei ollut mitään mahdollisuutta tutkia."
"- Ei mitään pandemiarokotetta ole ehditty tutkia tarpeeksi, sillä väestötason tutkimus vaatii useamman vuoden. Nyt täytyy selvittää, onko tautitapauksilla jokin yhteys rokotteeseen."