lauantai 29. joulukuuta 2012

Hei hippi, missä meet?

Tervehdys blogi!

Johan oli joulukiireet, höystettynä flunssalla ja sitten vielä tällä ihanalla maata kiertävällä norolla. Nuo onneksi sairastettiin ennen joulua, ja joulu oli rauhallinen, iloinen, lämminhenkinen ja ihana. Toivottavasti myös muilla näin!

Aina välillä jään miettimään tätä ihmeellistä hippeyden välitilaa jossa elän. Jouluna istahdin (kaikki sata kertaa) joulupöytään sillä ajatuksella, että nyt syödään vanhan kaavan mukaan jouluruokaa ja piste. Kun nyt enemmänkin on tullut tutustuttua emäksiseen, ja muutenkin terveellisempään ruokavalioon, oli tuo pientä taantumista sillä tiellä millä tässä viime aikoina on ollut. Mutta nautin suuresti, herkuttelin, joten sillä hyvä! Mutta silloinkin kun periaatteessa ajattelin että nyt ei mietitä, nyt nautitaan, niin silti ja silloinkin sitä on hippifriikki muiden silmissä. Ei juo kahvia, ei juo limua (yhden lasillisen maistoin Jaffaa), kolmantena päivänä rukoilee salaattia joulupöytään (mitä se siellä...?), välttelee mikroa (puhumattakaan muovikansista kuuman/kuumennettavan ruoan päällä). Mun perhe on aika kiinnostuneita aiheesta, mutta kyllä niillä silti silmät päässä pyörii :D

Sitten kun taas lukee uusinta lahjaterveyskirjaa, tuntuu että ihan lapsenkengissä on näiden omien hippiasioiden kanssa. Mieli juoksee jo kaukana, mutta oikeesti ei voi muuttaa liikaa asioita kerralla. Sitä tässä opetellaan. Ei tästä suorittamista pitäisi tulla, hyvä olo pitäisi olla ykkösasia. Ja onhan se, mutta tietotulva pistää helposti vähän levottomaksi olon. Jätä ne kirjat lukematta? - En halua. Uppoudun niihin silloin kun se hyvältä tuntuu, nykyään.

No, nyt ei ylianalysoida, vaan nyt nukutaan!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Terveys lautasella

Tämä loistava dokkari tuli taas Ylen esittämänä, ja on vielä tovin tarjolla katseltavaksi Yle Areenassa. Minusta aivan mahtava dokkari, ja todella monipuolinen! Joo aiheuttaa välillä raivoa, välillä harmitusta, mutta ennen kaikkea iloitsen siitä että joku on noin perinpohjaisesti lähtenyt eri aiheisiin perehtymään ja tarjoaa tietoja meille peruspulliaisille. Kannattaa katsoa :)

lauantai 1. joulukuuta 2012

Nakit ja ranskalaiset

Me käydään paljon ulkona syömässä koko poppoo. Tytär on nyt sen ikäinen, että ei enää kuljetella ruokapurkkeja mukana, vaan myös hän saa aina listalta jotain. Joissain paikoissa voin jakaa annokseni hänen kanssaan, näin melko pieniruokaisena, ja joissain paikoissa taas toivotaan että lapselle tilataan oma annos.

Aika yllätyksettömiä nuo lasten listat vaan ovat. Nakit ja ranskalaiset, lihapullat ja ranskalaiset, kanafile ja ranskalaiset? Vaikea on käsittää. Aikuisille luodaan mielikuvituksellisia, kauniita, herkullisia ja hyvistä raaka-aineista taiottuja annoksia, ja tämä on se mitä itsepäisesti lapsille tarjotaan? Tottahan toki ymmärrän että se varmaan myös kauppansa tekee, ja että rankskalaiset silloin tällöin ei niin kovin vakava asia ole, mutta silti. Eikö voisi yhden tai kaksi vähän mielenkiintoisempaa annosta ujuttaa vaikka kokeiluun? Samat hyvät raaka-aineet ja lapselle mielenkiintoiset annokset?

Annoksen voi toki tilata usein myös aikuisten listalta, puolikkaana annoksena tms. Mutta ehkä mulla on hakusessa myös ajatuksellinen juttu tässä, mitä halutaan viestittää?

Inspiraatiota:




Ehkä lähestymme aihetta ruoalla leikkiminen, mutta aika hauskoja minusta :) Ja juu, tiedän ettei varmaan moni kokki ala vääntämään 5 euron annokseen hymynaamoja vihanneksista :D


Flow is the way to go

Ajattelin tässä taas vähän mainostaa, mainos-sopimusta odotellessa ;) Pyörin taas luontaistuotekaupassa, ja eikös tyrkyllä ollut ystäviä Flow-sarjan kasvoseerumilleni. Ostin joululahjoja ja pari purnukkaa itselleni. Omaan kaappiin tein nämä lisäykset:



Ruusuvesi - suihkautan suihkun jälkeen kasvoille ennen seerumin laittoa, tämäkin kosteuttamaan


Superinnostus, eli kuorinta"voide", mutta sellainen joka samalla kosteuttaa. Iskin pintaan, saunoin, pesin vedellä pois ja iho oli kosteutettu, sileä ja tuoksui ihanalle. Olen aivan myyty.

Ihan hitusen terveellisempi suklaakakku

Nyt ei puhuta vihersmootheista, eikä pähkinöistä. Eikä kookosöljystä eikä raakapizzasta. Eilisestä asti mulla on ollut olo että tarvitsen suklaakakkua. Toteutin tämän tänään.

Reseptinä käytin Suklaamarenki-blogin Gluteeniton suklaakakku-reseptiä. Pikkaisen muuntelin, ruokosokeria ei ollut, joten käytin luomu kookossokeria. Parhaimmillaan kakku on minusta vähän jäähtyneenä, ja nautiskelin vadelmien kera. Nyt tietää syöneensä suklaakakkua.. ;)

perjantai 23. marraskuuta 2012

Keittiökaapin tulokkaat

Tällaisia ihanuuksia sain naapurimaasta:



Renée Voltairin siemensekoituss ja kasvisliemijauhe luomuna. Siemensekoituksessa on mustia ja vaaleita seesaminsiemeniä, norilevää murustettuna ja shizolehtiä. Oon ripotellut ensisijaisesti salaatin päälle, mutta lisäsin myös tortillailtana tortillaan. Ihanaa ja laiskalle kätevää ;)

Toinen purnukka onkin jo puoliksi tyhjennetty. On siis GMO vapaata luomukasvisliemijauhetta jota voi käyttää kasvisliemikuution sijaan, 1 ruokalusikallinen vastaa yhtä kuutioita. Lisäksi toimii mausteena vaikka mihin, todella kätevä ja herkullinen tuote. Viimeksi eilen ihastutti punajuurikeitossa.

Kaapeissa on ruuhkaa..

maanantai 19. marraskuuta 2012

Siliä hipiä

No nyt löytyi jackpot!
Kasvovoiteeni, ihana Nuxe, loppui jo jonkun aikaa sitten. Ostin Korresin voiteen, ei vakuuttanut. Ostin Dr Hauschkan ruusuvoidetta, ja se oli kyllä meikäläisen iholla floppi vaikka Hauschkalta on myös tosi hyviä tuotteita mulla ollut.

Menin hakemaan jotain pikaratkaisua luontaistuotekaupasta, ja törmäsin kotimaiseen uutuuteen (ainakin siinä kaupassa uutta). Flow-kosmetiikan luomusarjasta ruusukasvoseerumi. Hinta suolaiset 32,50€, mutta annoin myyjän kertoa tuotteesta enemmän, hinnasta huolimatta. Hän kertoi että pipetillä öljyä tiputellaan suoraan iholle, ja että hän itse laittaa 4 tippaa. Kiinnostukseni heräsi entisestään kun myyjä kertoi että voi käyttää myös silmien ympärillä (mitä olen kyllä muidenkin voiteiden kanssa tehnyt, kröhöm). Mainitsi kyllä että ikääntyvä iho myös kohteena, mutta että hyvin voi myös nuorempi käyttää. Itse olen vähän alle maagiset 30.

No 32,50€ satsaus tehty, ja erittäin hyvältä vaikuttaa. Iho on sileä, tasaisen värinen ja voi kaikinpuolin hyvin. Seerumi imeytyy hetkessä joka on minulle tärkeä piirre. Itse laitan 5-6 tippaa iholle jotta riittää kaulalle asti.

Tässä uusi ihastus:




Ja tässä vielä purkin kyljestä:

"Elvyttävä tehohoito kuivalle, ikääntyvälle ja väsyneelle iholle. Sisältää kallisarvoisia ruusunmarjan-, arktisen mustikan sekä mustaherukan siemenöljyjä ja yleellistä ruusu (Otto) eteeristä öljyä.

Käyttö: Annostele pieni määrä öljyseerumia kasvoille ja hiero ylöspäin suuntautuvin pyörivin liikkein iholle. Imeytyy nopeasti ja tekee ihosta luonnollisen hehkuvan ja hoidetun tuntuisen. Sopii käytettäväksi aamuin ja illoin. Käytä yksistään tai lisää päälle Ruusu antioksidantti voidetta"

tiistai 6. marraskuuta 2012

Vihdoinkin vihersmoothie!

Eipä se mitenkään epäselvää mulle ole ollut että vihersmoothie on asia joka mieluusti kannattaa päivään ujuttaa. Helppo tapa tehdä itselleen terveyttä ja hyvää energiaa pursuava juoma. Mutta mä olen laiska. Musta tuntui pitkään siltä että meidän iso ja superpainava blenderikannu on hankala pestävä ja kaikki muut kootut selitykset tähän.

No, vihersmoothien suhteen ollaan nyt päästy tuumasta toimeen. Aloitin vähän liian radikaalisti, vähän liian suurella määrällä vihreää, ja kehoni meni aivan hämilleen. Nyt olen hienosäätänyt pitoisuuksia, ja vähän ajan päästä voi sitten lähteä vihreän osuutta lisäämään.

Olen sisällyttänyt vihersmoothien minun ja lapseni aamuun nyt vähän aikaa, ja kiireisinä aamuina, kuten tänään, kun smoothie jää tekemättä, on jo sellainen olo että jotain puuttuu. Että olisiko sitten meikäläisen aamukahvi ;) Tyttö on onneksi niin tottunut "terveellisen makuiseen", että on mukisematta ja jopa tyytyväisenä omansa juonut. Kerran pisti hanttiin, ja niin pistin minäkin. Rucola tai persilja teki niin karvaan maun smoothieen että sen juominen olisi tuntunut rangaistukselta.

Koitan nyt aktiivisesti kokeilla kaikenlaista ja löytää omia yhdistelmäsuosikkeja, mutta nettivinkkien ja inspiroivan Uusi elämä-kirjan ohjeiden mukaan olen tähän mennessä soveltanut. Suosikkin so far on ollut tämä:

- 1/3 ruukullista tammenlehtisalaattia luomuna
- 1/2 snack size luomukurkku (eli ne minit kotimaiset)
- kourallinen luomu babypinaattia
- luomu banaani
- avokado TAI reipas ruokalusikallinen luomu kookosöljyä
- pieni kourallinen (luomu)marjoja
- chiaa

Ja vettä nesteeksi. Chiat olen sekoittanut mukaan vasta lasissa, ne jää todella ärsyttävästi jumiin meidän blenderin osien väleihin.

Yllämainittujen lisäksi olen kokeillut smoothiessa:

- luomu parsakaalia
- luomurucolaa
- persiljaa (jompi kumpi näistä kahdesta ei toiminut!)
- romainesalaattia
- luomukiiviä

Joten kokeiltavaa riittää edelleen. Smoothien kaveriksi kaipaan jotain, leipähammasta kolottaa, ja olen ottanut kaveriksi luomumanteleita. Alkaline sisters-sivustolta luin vinkin että parhaat luomumantelit ovat espanjalaisia, ja ihan erilaisia kun mihin yleisesti totutaan, sillä yleensä mantelit on paahdettuja. Paahtamattomissa luonnollisesti paremmin ravintoarvot tallessa, sanoo Alkaline sisters. Ja kieltämättä, nuo espanjalaiset luomumantelit on pehmeempiä ja makukin hieman totutusta eroaa.

Eli jess jess jess, uusi rutiini käynnissä, nyt vaan koitan ideoida smoothiekokeiluja!

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Uusi kirja ja taas vähän uudempi elämä

Parin viime viikon aikana on tapahtunut kaksi suurta edistystä terveempi elämä-rintamalla. Ehkä vähäpätöisemmän tuntuinen, mutta silti tavallaan meikäläiselle iso muutos, on colajuomien hylkääminen. Cokis on ollut mulle suurta herkkua vuosikaudet, ja oon sitä silloin tällöin juonut edelleen. Nyt on tullut täysi stoppi.

Sekä aiemmin linkkaamani Alkaline Sisters-sivuston kautta, että "Uusi elämä"-kirjan kautta, olen törmännyt tietoon että colajuomat on yksi pahimpia asioita mitä itseensä voi pumpata, ennen kaikkea sen vuoksi miten happamoittavaa se keholle on. Tähän mennessä olen vielä käsitellyt colaa hellävaraisesti, ajatellen että hampaat ne korkeintaan kärsii, mutta tuo happamoittava ominaisuus ja sen suuruusaste sai nyt aikaan tällaiset jäähyväiset. Mietinkin asiaa tänään, tavalla jota voi soveltaa moneenkin, "I love coke, but I love me more!".

Toinen asia on että olen vihdoin kunnolla löytänyt keittiöni ja oppinut toimimaan siellä. Kutsun sitä tosiaan jopa keittiökseNI, lupaavaa eikö? Olen tehnyt onnistuneita ja vähemmän onnistuneita ruokia, ja ennen kaikkea oppinut soveltamaan. Olen kirjailmellinen ihminen, ja välillä, jopa omasta mielestäni, rasittavan kirjailmellinen. Jos reseptissä on ohjeet, mulla on ollut vaikea ne ohittaa, tai yrittää keksiä omaa sovellusta. No nyt olen lähtenyt rohkeasti kokeilemaan, ja hauskaa on ollut. Voitte uskoa että mieskin tykkää siitä kun vihdoin saa melko säännöllisesti tulla kotiin jossa päivällinen jo odottaa.

Ja Uusi elämä-kirja kun jo mainittiin, niin teos on tämännäköinen:




ja hyvinkin mielenkiintoinen on sisältö. Omani lähti mukaan kirjamessuilta, ja ahnaasti olen jo muutaman luvun sauhunnut läpi. Kirjailija on siis Quinoaa-blogista tuttu Heidi. Tutustuin blogiin vastikään ja koitin kahlata läpi tekstien, blogissa on käsitelty niin laajasti kaikenlaista mielenkiintoista. Mutta takaisin kirjaan. Tähän mennessä, olen kirjassa pitänyt varsinkin siitä miten selkeää teksti on, ja kirjoitettu niin että myös ihminen joka ei pahemmin näitä aioita ole aiemmin mielessä pyöritellyt, saa jotain mistä tarttua kiinni. Toinen mikä kirjassa on ihanaa, on positiivinen asenne. Itselleni ainakin usein iskee ahdistus kun lukee "hippiblogeja" ja näen vaan edessäni listauksen kaikesta mitä syön "väärin" vaikka kuinka jo koen tehneeni paljon muutoksia terveempää elämää kohti. Tässä kirjassa fiilis on päinvastainen, kaikki pienetkin jutut on saavutuksia ja oikealla tiellä.

Sellaisia sekavia kuulumisia tällä kertaa! Eläköön inspiraatio!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Kun skeptinen mies kokeili homeopatiaa

Mä oon tämän homeopatian parissa puuhannut jo vähän aikaa, kokeillut eri vaivoihin, oppinut ottamaan huomioon kaikki olennaiset seikat lääkkeen valinnassa (kiitos kotiapteekkikurssi!) ja näin ollen osaan jo  melko nopeasti napata homeopaattisesta kotiboksista tarvittavan lääkkeen.

Mies ei ole näihin koskenut eikä osoittanut pahemmin mielenkiintoa, mutta näin naisena olen tietenkin kertonut silti kokemuksistani asian parissa. On toki kuullut kun mä olen kertonut että johonkin on apu homeopatiasta löytynyt, mutta ei ole itse halunnut kokeilla, liikkeellä vähän sellaisella "sisäinen silmienpyöräytys"-ilmeellä.

Eilen mies kokkailupuuhissaan tarrasi kädellä kiinni valurautapannusta jonka oli juuri ottanut uunista ulos. Jokunen kirosana ja käsi valuvan veden alle. Pahannäköiset jäljet heti näkyvissä. Mä lueskelin pikapikaa läpi homeopaattisia lääkeohjeita, ja oikea lääke palovammaan löytyi heti. Mies ei niitä pyytänyt, mutta minähän annoin silti. Ei sanonut kädestä sen enempää kun että menipä pahasti, mutta tänään totesi sitten että "Kai se homeopaattinen lääke sitten toimi. Kun ei tässä kädessä oikeen ole mitään enää..".

Herkku goes vähän terveellisempi herkku

Löysin tällaisen aivan ihanan sivuston, The Alkaline sisters, joka on pullollaan ihania reseptejä. Reseptien lisäksi hymyn huulille tuo kuvat jotka on täynnä väriä ja elinvoimaa antavaa ruokaa. Unohtakaa se Red Bull ja siivet, tästä mä sain päivän kiksit.

Tänään inpiroiduin siis kokkaamaan päivälliseksi tuolta reseptiarkistosta hirssitabboulehia, ja hyvää tuli! Intoa riitti edelleen, joten päätin kokeilla vielä vegaani spelttilettujen tekemistä. No ei sitten mennyt ihan yhtä nappiin, terveisin lukihäiriö. Kananmunaa kun tuossa ei ole, tulee siihen paljon leivinjauhetta. Mä laitoin ruokasoodaa, lopputulos maistui kynsilakanpoistoaineelle. Nam! Tein toisen satsin, ei vegaanisen. Eli kananmuna oli käytössä, ja voi, mutta muuten käytin noita samoja aineksia, spelttijauhoja, mantelimaitoa ja agavea makeutukseen. NAM! Sanoinkin miehelle että eipä ole mitään syytä enään lettujen teossa käyttää valkoisia vehnäjauhoja tai valkoista sokeria kun näin hyvää tulee tällä tavalla :)




sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Go green tea!

Mä olen vähän ylpeä tästä uudesta hurahdustasostani, pakko mainostaa ;) Suurimman osan elämästäni olen inhonnut kuumia juomia, pahin mitä tiedän on kaakao. Kahvia opin juomaan ensimmäisenä päivänä kun ryhdyin toimistohommiin ja sitä olen ajoittain juonut. Teetä olen sen sijaan juonut vaan jos on tarjottu, enkä ole kehdannut kieltäytyä.

Viime viikolla kuitenkin lempikahvilassani kun valitsin jälkiruokaa, tuli fiilis että kahvi vaihtuu vihreään teehen siinä ja silloin, yllätin itseni ja ystäväni jotka vielä epäuskoisina varmistivat että menikö mun tilaus ihan nappiin, olihan se. Ja sillä tiellä ollaan. Lähes jokaista syysiltaa on rikastuttanut kupillinen vihreää teetä. Vihreä tee pro-mieheni teki yhtenä iltana luomu Matchaa, mutta siinä meni toistaiseksi mun raja tämän aluevaltauksen suhteen. Haluan että teeni maistuu hyvälle, ja tämä maistui mun suussa lähinnä ruoholle. Sen sijaan olen iloisesti litkinyt tätä:

Ja tätä sain maistaa kylässä ja ihastuin:



Tänään olin sitten monttu auki Ruohonjuuren teeosastolla, kokeiltavaa ainakin löytyy. Vinkkejä otetaan vastaan! <3

lauantai 15. syyskuuta 2012

Raakaa suklaata parhaimmillaan!

Mies on tehnyt jo monta kymmentä raakasuklaasatsia. Alun versiot olivat kitkeriä, sittemmin mies on kokeillut kaikenlaista makeuttajaa ja maun tuojaa. Vakio on ollut kookos-suklaa ja pähkinäsuklaa. Nyt teki pienen appelsiinikokeilun, ja ekaa kertaa täytyy sanoa että vaikea olisi parempaa kaupasta löytää. Tähän mennessä olen pitäytynyt teoriassani jonka mukaan raakasuklaa maistuu hyvälle mutta kuitenkin sen verran "terveelliselle" että suklaanhimoon ei auta. Nyt ei käy kieltäminen, aivan mieletön setti!




"Normisetin" lisäksi näissä on puristettua luomuappelsiinia, ja myös luomuappelsiinin kuorta. Tämä on niin kuin yksi suosikeistani Fazerina, mutta täyttä tavaraa. NAM!

Mies tosin on pikkaisen huolissaan menekistä, kilpaileva syöjä ilmestynyt kuvioihin ;)

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kiitolliset kutrit

Tällainen turhamaisuuspostaus taas tähän väliin. Pari päivää sitten harjailin nimittäin tukkaani peilin edessä, ja tajusin siinä että tukka on muuten totellut hämmentävän hyvin viimeaikoina. Bad hair day.. milloin viimeksi? Tukka kiiltää, jaksaa pitkän tauon jälkeen kihartua ja tuntuu erittäin hyvinvoivalta. Mä pesen tukan joka kolmas päivä ja teen sen ultimate no no:n, tukka märkänä nukkumaan. Tällä hetkellä tämä kombo tuntuu toimivan erinomaisesti. Mutta väittäisin että aineellakin on väliä. Tämä on nyt ollut jo kuukausia käytössä:



Toi pumppupullolinen tuntuu kestävän pienen ikuisuuden. Muistan kun Ruohonjuuressa koitin tehdä Suurta valintaa, ja mietin että "12,95€ (taimikäsenytoli), hmm, aika kallista" mutta päädyin tähän kuitenkin. Ja kallistahan tuo ei edes ole, ottaen huomioon että olin ennen Tigin ja Paul Mitchellin suurkuluttaja.

Sen lisäksi että tykkään mun tukkakruunun hyvinvoinnista, tässä on se kiva bonus että on "family"-shampoo (ilman family sanaa tätä ei tietenkään muilla perheenjäsenillä voisi käyttää). Mutta tällä ollaan nyt siis pesty myös taaperon tukka joka nyt on tullut tilanteeseen että pelkkä vesi ei enää riitä. Hittilistan kärkipaikoille menee tämä!

lauantai 25. elokuuta 2012

Varovainen askel homeopatian maailmaan

Piiitkästä aikaa! Hurahdus tiukasti kuvioissa edelleen, täällä on vaan lomailtu ahkerasti ja nyt vihdoin alkaa päästä taas arkeen kiinni.

Olen tässä kesän aikana tutustunut homeopatiaan. Istuin yhtenä päivänä tuskaisena ovulaatiokipujeni  kanssa, ja mietin että ei tämä näin voi mennä. Lääkäriin kun menee, ei tarjolla ole muuta kun hormonipilleriä. Homeopaatti kehen halusin ottaa yhteyttä oli jo selvillä kiitos lukuisten suositusten, numero olemassa, mutta vaati tämän jonkun sysäyksen että tarttuisin siihen numeroon.

Täytyy sanoa että lähestymistapani on ollut melko kriittinen. Kriittinen, mutta uteliaan toiveikas. Ei ole jäänyt epäselväksi että skeptikkoja riittää, ja moni heistä liikkeellä enemmän tai vähemmän halveksuvalla asenteella, mikä ajoittain nostaa mun ärsytystasoa. Se ylimielisyys ehkä jopa osittain sysäsi minut kokeilemaan tätä hoitomuotoa. Yhtäkkiä löydän myötävirta-minästäni vähän kapinaa.

Nyt olen käynyt homeopaatilla jo muutaman kerran, mutta en ole kauheasti viisaampi asian suhteen vaikka mielenkiintoisiakin juttuja on tapahtunut. Kuukautiskivut ovat pysyneet edelleen ruodussa, ovulaatiokivut ei. Muutaman kerran olen homeopaattista lääkettä johonkin tiettyyn oireeseen kokeillut, mutta en ole huomannut sen kummempia muutoksia. PAITSI. Eilisen illan ja yön kärvistelin aivan kamalissa kivuissa, kiitos tulehtuneen viisaudenhampaan. Söin Buranaa (800mg), sen jälkeen että olin ensin turhautuneena kokeillut homeopatiaa. Oikean lääkkeen valinta on todella vaikeaa, ainakin näin aloittajalle, ja kokeilin muutamaa homeopaattista valmistetta, ilman mitään apua. Aamulla lukaisin lääkelistausta uudelleen, ja keksin kokeilla epätoivoisena vielä yhtä lääkettä jossa yllättäen löytyi monta täsmäävää kuvailua/tekijää. Ja hitto vie, kipu loppui eikä palannut. Kävin hammaslääkärissä jossa yksi viisaudenhammas poistettiin, ja senkään jälkeen ei koko päivänä eikä iltana särkylääkkeelle tarvetta. Semiskeptikkona otin kuitenkin yhden Buranan nyt yötä vasten, arka suu kuitenkin on ja karmea viime yö on tuoreessa muistissa. Ja rauha maassa skeptikot, antibiotit syön.

Kaikkein eniten mua ihmetyttää psyykkinen muutos. Mä en ole voinut näin hyvin varmaan 10 vuoteen. Murehtijaksi murehdin aivan säälittävän vähän. Ja tämä muutos on tasan tarkkaan tullut homeopatian myötä. Murehtija- ja stressaajaluonne on hyvinkin ollut tapaamisissa tiedossa ja mielessä lääkitystä valitessa, itse asiassa lähtökohtana. Murehtimisen inflaation myötä on moni, ilmeisesti stressiin liittynyt inhottava oire, kadonnut. Kiitos homeopatia, vai? Toinen huomioitava tekijä on että tämä homeopaatti on myös mitä empaattisin ihminen, kuuntelee ja suorittaa kyllä "lääkehoidon" lisäkis pikaisimman terapian mitä eläessäni olen kokenut. En osaa kuvaillakaan mikä liikahdus on tapahtunut, mutta se on kovin tervetullut liikahdus. Eli mikä vaikuttaa mihin ja kuinka paljon? En tiedä täsmälleen mistä muutos johtuu, mutta ymmärtänette jos sanon että tässä tilanteessa minulle on aivan sama mistä se johtuu, nyt on hyvä olla. Ja siksi mua mietityttää. Miksi sen tarvii hiertää niin paljon että joku saa avun jostain muusta kun erikoislääkärin vastaanotolta? Jälleen kerran, lääkärit ovat äärettömän arvokkaita, olin minäkin tänään kiitollinen hyvästä hammaslääkäristä, mutta miksi ihmeessä maailma ei voi olla laajempi silti? Tiedän niin monta ihmistä ja perhettä joilla homeopatia on auttanut, korvatulehduksista allergioihin, etten kertakaikkiaan ymmärrä miksi on niin vaikea hyväksyä että apu saattaa joillekin löytyä muualta, jos ja kun länsimaalaisella lääketieteellä ei keinoja ole. Länsimaalainen lääketiede auttaa niin montaa ja niin paljon, mutta miksi ei voisi olla esimerkiksi täydentävää hoitoa?

Summa summarum. En edelleenkään tiedä tismalleen mitä mieltä olen homeopatiasta. En todellakaan ole täysin vakuuttunut, mutta kuitenkin edelleen kiinnostunut, utelias ja varovaisen innokas. Kalliiksi tämä "harrastus" ei tule, ja aion rauhassa jatkaa tutustumista asiaan. Avoimin mieli, mutta kriittisyys kyydissä. Ehkä mun ei tarvisi eikä pitäisi miettiä niin paljon muiden ajatuksia asian suhteen. Ehkä sen pitäisi riittää että kuuntelen ja toteutan itseäni, löydän huteja ja täysosumia. Minulle tämä on kokeilun arvoinen asia.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Nachonautinto koko perheelle

Välillä mulla iskee ihan tajuton texmex-himo. Fajitaksia, quesadilloja, nachoja.. Ei sitä terveellisintä, mutta ajoittain ihan must have. Täällä onkin jo asiasta postaus, kun perus tortillalätty vaihtui kaalinlehtiin.

Eilen taas oli pakko saada nachoannos. Rehellistä mättöruokaa. Meille vanhemmille setti oli perus valtaosin luomupohjainen, nachot, jauheliha mausteineen, itse tehty hyvin simppeli "salsa" tomaatista ja persiljasta (korianteria syön vaan Rullissa), avokadoa ja ranskankermaa. Tyttö on nachoja maistanut ja rakastaa niitä, mutta ne on tietenkin kovin suolaisia. Keksittiin sitten kokeilla hänelle nachojen sijaan näitä:



eli raakapunajuurinaksuja. Ne ei ole mitään sipsejä, vaan vähän niin kuin ohuita suolakeksejä mutta aika paljon kivemmalla ainesosaluettelolla ja huomattavasti vähäsuolaisempia kuin nachot:

- punajuuri
- appelsiinimehu
- porkkana
- tattari
- pellavansiemenet
- neitsytoliiviöljy
- himalajansuola
- kuivattu tilli
- sipuli
- kuivattuja yrttejä

Nuo ostettiin Ruohonjuuresta ja mulle ja miehelle maistui pari, mutta tytölle olisi maistunut vaikka kuinka paljon :)

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Inhokeista herkkuihin


Tässä reilun vuoden aikana on käynyt juuri näin, kuten otsikko sanoo, ja monta kertaa. Osoittaa sen että aina kannattaisi pitää mieli avoinna ja edes maistaa kun jotain itselle uutta on mahdollisuus maistaa. Ja samaa muistaakseni sanotaan myös lapsen ruokailusta, uutta ruoka-ainetta pitää maistaa kymmenisen kertaa jotta on mahdollisuus oikeasti tutustua ja tottua uuteen. Meidänkin taapero tästä hyvä esimerkki. Lounaalle lisään useimmiten luomukurkkua ja -tomaattia tarjolle, ja kauan meni niin että tyttö saattoi maistaa, mutta sylki yleensä ulos kun ei maittanut. Itsepäisesti lisäsin lisukkeet neidin lautaselle, ja nyt uppoaa molemmat hienosti.


Omat "uudet" herkut on:

- täysjyväpasta
Meillä syödään joitain viljatuotteita, ja yksi näistä on luomu täysjyväpasta. Muistan miten kaamealta se mielestäni maistui ensimmäisillä kerroilla kun sitä söin, ja nyt koko ajatus valkoisesta pastasta on todella vieras vaikka sitäkin joskus esim ravintolassa kohdalle osuu. Jos on mitään valinnanvaraa, valitsen aina täysjyvän, myös ihan maun puolesta.

- luonnonjogurtti
Sokerijogurtit oli aiemmin vakiotavaraa, lapsuudenkodista lähtien. Luonnonjogurtti tuntui pitkään kitkerältä ja yksinkertaisesti pahanmakuiselta. Nyt saatan himoita kulhollista luonnonjogurttia marjojen kera.

- tumma suklaa
Suklaan ystävä tässä taas äänessä. Fazerin ystävä. Snickersin ystävä. Daimin ystävä. Ystäviä ollaan edelleen, mutta jos pitäisi tässä ja nyt valita suklaa eteen, se olisi joko tummaa minttu- tai appelsiinisuklaata, tai ihania tummia konvehteja. Raja on edelleen aika tiukka kun mennään oikeen tosi tumman puolelle, 70% aika tarkalleen ja siitä kun prosentit kasvaa niin muuttuu mun ilma happamaksi.

- quinoa
Tätä mies rupesi valmistamaan jo yli vuosi sitten. Muistan istuneeni ruokapöydän ääressä miettien että tältäkö tämän nyt sitten pitää maistua.. Ja taas takin kääntö! Nyt saatan hyvinkin tehdä osaksi lounasta vähän quinoaa johon sekoitan valmistuksen loppuvaiheessa tuoreen luomutomaatin kuutiot, ja annan niiden lämmetä jotta mahtava lykopeeni imeytyy mahdollisimman hyvin.

Ja sitten on niitä ruoka-aineita joihin ei vaan totu. Kuten mulle tattari. Näillä mennään!

Kun käy yhdellä Ruohonjuuressa..

.. voi käydä ihan samalla tavalla kun klassisesti baarissa. Raakasuklaan tekoon tarvittiin siis pari juttua, mutta ostettavaa kun on vaikka mitä!




Tapahtuu varmaan muillekin ;)

torstai 28. kesäkuuta 2012

Rullaa stadiin!

Ilmeisesti en saa tarpeekseni näistä Rullista, joten täytyy koukuttaa muitakin! Jos ei ole vielä tieto kohdalle osunut, niin kerrottakoot että Rulla avaa elokuussa ravintolan Nudgeen. 

Mulla on vielä suurin osa Rullista testaamatta, mutta tämä on se mun suosikki-trio so far:



Kastike ei ole hikinen vaikka siltä tässä näyttää..

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Onnen ytimessä

Joskus tuntuu että voisin haljeta onnesta. Rakas mies, rakas perhe, rakkaita ystäviä, jatkuvasti luotavat lämpimät muistot jotka eivät koskaan unohdu. Mutta pirskahtelevan onnen ytimessä on kyllä vaahtosammuttimen kokoinen pieni ihminen, täynnä temperamentia ja tahtoa. Jokaiseen päivän hän tuo iloa, ja jokaiseen päivään mahtuu lisäksi muita ihmisiä, tapahtumia ja hetkiä, jotka tekee arjestakin merkittävän. Olen suunnattoman kiitollinen, olen suunnattoman onnellinen.


Nakkisormet ja luomurypäleet, ja pienen ihmisen onni kun oppii 
itse irroittamaan rypäleen kerrallaan syötäväksi

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Suklaalöytö

Koska mun mielestä ei voi olla liikaa asiaa suklaasta, pitää tietenkin tännekin raportoida että nappasin tällaisen mukaan kauppareissulla:




ja voi nam-nam-napakymppi! Hetkessä siirtyi suosikkeihin. Juuri sopivan tummaa, juuri sopivan vahva mintun maku, toimii suklaahimoon täydellisesti mutta ei katoa kerralla kuin rivi. Mm, ehkä kaksi.


Tunnustan väriä!

Rakastan ruokaa niin monella tavalla ja niin monesta syystä. Sen lisäksi että ruoka parhaimmillaan on herkullista ja ravitsevaa, arvostan myös kaunista ruokaa. Makumaailmassa pidän entistä enemmän puhtaista, yksinkertaisista ja selkeistä mauista, ja sama pätee usein myös ulkonäköön. Mun mielestä lautasellinen ruokaa näyttää erinomaiselta heti jos siinä on kauniit värit. Meillä näyttää usein tältä:














torstai 31. toukokuuta 2012

BPA ei ole ystävä.

Hurahduksen myötä on yhdessä mielessä meidän kotona tehty täysi 180 asteen käännös. Ennen mä valitin miehelle että voidaanko katsoa enemmän dokkareita ja vähemmän leffoja jotka sisältää kavereita nimeltä Chuck Norris/Vin Diesel/Van Damme/Steven Segal ja muut sankarit. No äsken katsottiin dokkari ja mä lähes rukoilin miestä pistämään seuraavaksi joku älytön actionpätkä pyörimään. Aivot ei vieläkään jaksa kaikkea prosessoida mitä pohdittavaa, arvioitavaa, ostettavaa ja kyseenalaisettavaa nuo dokkarit jo pelkästään tarjoaa. Siihen päälle kirjat ja muut.

Tällä kertaa katsottiin Bag It. Juujoo, jenkkitekijä ja haloon herättäjää jne. Mutta hirveästi mielenkiintoisia juttuja ja haastateltavia. Pointtina elokuvassa siis muovi, se määrä roskaa mitä muovi tuottaa, muovin terveydelle haitalliset komponentit ja kemikaaleista noin yleensä juttua. Tekijä esim mittautti verinäytteestä kehonsa kemikaalikuormituksen, ja ryhtyi sitten kahdeksi päiväksi tekemään kaikkea minkä tiedetään lisäävään kemikaalikuormitusta, fokuksessa varsinkin BPA ja ftalaatit. Lämmitti syötävät ja juotavat mikrossa ja muoviastiassa, söi säilykepurkkiruokaa ja käytti kemikaalirikkaita pesuaineita, dödöjä, vartalovoiteita. BPA-arvot nousi tämän kahden päivän päätteeksi 110-kertaiseksi :O Ohjelmassa listattiin BPA:n aiheuttamia vaurioita ja sairauksia, esim. rintasyöpä, diabetes, sperman laadun heikkeneminen, lapsettomuus.. Evirakin tuntuu aineeseen himpun varovaisesti suhtautuvan.

Ftalaatit ei tunnu yhtään sen kivemmalta aineelta. Ekana googlettamalla löytyi Meidän Perhe-lehden artikeli asiasta jossa myös linkki Rochesterin Ylipoiston tekemään tutkimukseen aineen mahdollisista haittavaikutuksista lapsiin, tässä puhe varsinkin pojista. Eipä se niin vaarallista jos poika ei halua enää autoilla leikkiä, mutta kokonaiskuva herättää kyllä huoleni. Akuutin sivuilta taas on luettavissa tutkimustuloksia (myös linkki itse tutkimukseen) ftalaattien yhteydestä allergioihin ja astmaan, aika karua luettavaa.

Taas tulee mistä aloitan-fiilis.. Vaikka aloitettu toki on jo, mikroon en ikinä enää muoviastiassa ruokaa laittaisi, säilykkeitä meillä ei enää syödä jne, mutta silti, näitä on kaikkialla. Ja nämä tietenkin vaan kaksi mitä nyt tietoisesti osaa edes suhteellisen hyvin vältellä, onhan tässä pikkuisen loputtoman suon meininkiä. Mutta eipä sitä silti voi vaan maton alle lakaista...

torstai 17. toukokuuta 2012

Välipalapop

Mies on jo pitkään ollu varsinainen hummushiiri, mutta nyt on tullut loput perheestä perässä. Luottovälipala/aamupala/iltapala on nyt leipä ja kaveriksi kerros hummusta. Taapero on vähintään yhtä ihastunut hummukseen kuin isänsä. Hän syö hummuksensa tämän päällä:


eli quinoa-näkkäri. Myös tattarinäkkäri upposi hienosti. Nuolee tosin mieluiten hummukset ensin leivän päältä :D Ja hummus on normitavaraa, mutta jos löytyy niin tätä Silvan luomuhummusta (alaoikealla):




Ja me vanhemmat valitsemme hummuksen aluseksi luomuruista:


Toimii!

Dödö update

Niin suuri ja tärkeä asia kun deodorantti on nyt mielen päällä :D
Kirjoitin jo jonkun aikaa sitten dödökokeilusta, eka ns hippidödö lähti kokeiluun. Alkuun vaikutti hyvältä, mutta kauaa ei tuota kokeilua tarvinnut harrastaa huomatakseen että pettämätön se ei todellakaan ollut, ja oma raja tuli vastaan nopeasti. Hippeilyä tai ei, hielle en suostu haisemaan.

Ratkaisu löytyi läheltä. Body Shopin ekosarjaa olen tyytyväisenä käyttänyt muutenkin, ja kun myös ekodeodorantti löytyi tarjouksesta, päätin kokeilla. Tämän näköinen:


ja itselläni tuo keskimmäinen deo stickinä. On ollut aivan loistava, nyt uskallan sanoa, parin kuukauden kokemuksella. Ei alumiinia, ei parabeeneja, miellyttävä tuoksu ja on kestänyt jokaikisen lenkin ja kuntosalitreenin normielämän lisäksi. Suosittelen lämpimästi!

tiistai 8. toukokuuta 2012

ihon karkkipäivä



Tänään postipoika toi ihastuttavan kosmetiikkapaketin. Voidevarastoni olivat huvenneet ja halusin kokeilla jotain uutta, joten laitoin tilauksen brittiläiseen Naturisimo-verkkokauppaan. Ensinnäkin pitää kehua kauppaa nopeasta toimituksesta: tein tilauksen perjantaina ja paketti oli perillä tiistaina. Plussaa myös siitä, että erillisiä toimituskuluja ei peritä. Asioin tuolla takuulla uudelleen!

Olen käyttänyt herkän ihoni kasvovoiteina aikaisemmin Mádaran ja Elysambren tuotteita, jotka ovatkin toimineet minulla hyvin, mutta tällä kertaa halusin kokeilla jotain muuta. Herbfarmacylta löytyi hajustamaton Just Face Cream, joka on 77-prosenttisesti luomua. Ehdin jo testata sitä kasvoilleni ja hyvältä vaikuttaa - ei ärsytä eikä tahmaa. Voide ei ole alkoholiton (aina unohdan tarkistaa sen!), joten vähän jänskättää, miten se palvelee käytössä, mutta se selvinnee vasta muutaman päivän kuluttua.

Kuivalle vartalon iholle ostin kaksi Deep Steepin voidetta - molemmat kuulostivat niin houkuttelevilta, etten osannut päättää kumman valitsisin. Kokeilin niitä käsieni iholle ja ihastuin! Varsinkin kuivalle iholle tarkoitettu mandariini-meloni tuoksuu niin karkille, että tekisi mieli nuoleskella kättä. Tuoksu pysyy iholla pitkään. Hunajameloni-piparminttua kuvaillaan sanoilla like a vitamin pill for the skin ja se on tuoksultaan maltillisempi, mutta ihanan kevyt ja kesäinen sekin. Imeytyy nopeasti eikä tahmaa. Suloisista, raikkaista pakkauksista lisäpisteitä. Hintakaan ei päätä huimaa, 7,95 puntaa eli kympin kieppeillä per tuote. Nam!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Rullati rullaa

Maistoin tänään lounaalla Rullia. Firman nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin:

" Rulla on vietnamilaisella valmistustekniikalla käsityönä tehty korkealaatuinen, terveellinen ja maukas sormiruoka. Rulla on aina tuoretta tarjottavaa ja kaunista esille laitettavaa.

Rullat ovat gluteenittomia ja maidottomia, ja valikoimista löytyy myös vegaanivaihtoehtoja. Rullat soveltuvat hyvin lounaaksi, päivälliseksi ja välipalaksi. Rullat ovat sopivaa tarjottavaa esimerkiksi kokouksissa, juhlissa, piknikillä tai illanistujaisissa.

Pyrimme tukemaan kestävää kehitystä. Etsimme koko ajan valikoimaamme eettisesti ja luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita.. Käyttämämme pakkaukset ovat kierrätettäviä.

Valmistamme Rullat tilauksesta, myös toiveidesi mukaan valmistettuna ja toimitamme perille koko Helsingin alueelle. 

Sormisyötävä Rulla - puhdas ja aito maku."


Tältä näytti kokeiluannokseni:




Tässä setissä siis lohirulla, tofu-parsa-cashewpähkinärulla ja katkarapu-avokadorulla. Sushihenkistä siis, mutta oman ihanan raikastavan lisän tuo Rullien sisältämä salaattisekoitus jossa on yrttejä, salaatteja ja ituja. Dippi mukana, koostuu mm fish saucesta ja riisiviinietikasta (tarkat kuvailut nettisivuilla). 

Tykkäsin kovasti! Jokainen Rulla maistui erittäin hyvälle, tahtoisin kokeilla vaikka mitä tuolta ihanan näköisestä Rulla-listasta. Kannattaa kokeilla!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Soul food

Noin yleisesti olen hyvinkin tietoinen siitä, että ihminen on kokonaisuus. On psyykkinen puoli, on fyysinen puoli, ja nämä kaksi vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Koska tämä sinänsä on mulle selvää, on jännä miten kauan kesti havahtua asiaan näin hurahduksen näkökulmasta. Koko ajan olen miettinyt ruokaa ja fyysistä puolta, ja oleellinen osa kokonaisuutta on jäänyt taka-alalle.

Facebookin kaverilistauksesta löytyy pari "kanssahurahtanutta", jotka molemmat inspiroi mua jatkuvasti tällä tiellä jolla olen ja perheenä olemme. Kun mä vielä tuohtuneena kaivelin tietoa kaikesta joka ei olekaan välttämättä niin yksinkertaista kun aina olen luullut, liittyen esim ruokaan, huomasin jossain vaiheessa että ammennan energiani väärästä paikasta. Se tuli tiedonjanosta, mikä nyt tietenkin on myös ihan mainio piirre tavallaan ja jota ei kannata kadottaa, mutta ennen kaikkea pettymyksestä, vihasta, suuttumuksesta ja turhautumisesta. Näiden muutaman fb-ystävän statuksia kun ryhdyin ihan ajatuksella lukemaan, ymmärsin että tuo negatiivisista lähtökohdista ponnistava muutos on paljon raskaampi kuin se jonka ytimessä on into, onni, hetkestä nauttiminen ja rakkaus.

Tämän olen nyt sisäistänyt ja yritän antaa sen toimia kantavana voimana. En enää ahmi tietoa joka suunnasta, vaan yritän muistaa nauttia joka päivä ja mahdollisimman usein. Mulla on ihana mies, kaunis ja mainion kekseliäs, rakas lapsi, perhettä, ystäviä, koti joka tuntuu kodilta ja tänään paistoi aurinko! Yritän pitää hyvää huolta itsestäni ja perheestäni, syödä hyvin ja mahdollisimman terveellisesti, ja kun en syö terveellisesti niin otan silti rennosti. Päivä ja hetki kerrallaan. Psyykkinen hyvinvointi ruokkii kehoa myös, ei vaan se lautaselta löytyvä ruoka.

Jos nyt tuli liikaa vaaleanpunaista ja haahuilua, niin todettakoot että meillä on myös uhmaiässä oleva lapsi kotona ja mä stressaan tasaisesti kasvavan pyykkivuoren takia ja murehtija on aina murehtija ;D Elämää tämä kuitenkin on. Mutta siinä on nyt tervetullut lisä.




There is no way to happiness, happiness is the way.



~Buddha









Shoppailua

.. ja nyt en puhu Hulluista Päivistä vaikka sielläkin tuli pyörähdettyä viime viikon aikana. Aina se kaduttaa kun astuu ovesta sisään, mutta niin ihanat ja mukavat kengät sain kotiutettua että ei voi valittaa.

Otsikko nyt kuitenkin liittyy ennemmin ruokaostoksiin. Mies vapautti mut tänään viettämään iltapäivää kädet vapaana, ja päätin että iltapäiväretken kohde on Toivo-kauppa Sellossa. Kyseessä luomu- ja lähiruokaa myyvä ihastuttava pikkuliike. Valikoima ei ole suuri kun ei tilakaan sitä ole, mutta ainakin itselleni oleellisia ja mielenkiintoisia juttuja löysin tänään runsaasti.

Omaan kauppakassiin pääsi paksu nippu luomuparsaa (ulkomailta), luomumansikoita pieni rasiallinen (nämäkin ulkomailta), luomutomaatteja muistaakseni Ikaalisista, kuivattuja ruislastuja hummuksen kanssa syötäväksi, raakamaidosta valmistettua leipäjuustoa, luomumehuja pienissä lasipurkeissa ja Crustumin rapea jätticookie. Hyllyssä oli aika houkuttelevan näköisiä leipiä myös.

Keittiöidioottina jouduin kysymään miten parsa valmistetaan, ja siltä varalta että joku muukin on "hieman" uusavuton keittiössä, niin tässä saamani ohje (meillä ei ole parsakattilaa):

1. Kuivat päät ("juuri") napsautetaan irti
2. Vettä kiehumaan ja suolaa sekaan
3. Lisätään parsat. Jos ei mahdu kokonaisina, niin puolitetaan
4. Annetaan kiehua 5-7 minuuttia, kunnes ovat "al dente"
5. Tarjoillaan tietenkin perinteisesti voin kera

Aion kokeilla, laitan todistusaineistoa näytille ;)

torstai 12. huhtikuuta 2012

Mietintöjä lääketieteen putkiaivojen sisällä

Kuulun niihin lukuisiin ihmisiin jotka välillä kärsii jännityspäänsärystä. Olen muutenkin ihmisenä aina ollut murehtivaa ja jännittävää sorttia, ja yhdistettynä pieneen virheasentoon tai yksipuoliseen mekaaniseen puuhaan, saan aikaan aika mehevät niska- ja hartiamuhkurat ja niiden myötä kamalan päänsäryn.

Nuorempana söin vaivaan särkylääkkeitä. Paljon, niin paljon. Buranaa meni jossain vaiheessa lähes päivittäin, kuten isältäni, toiselta niskajännittäjältä, olin hienosti ottanut oppia. Isä popsi omansa, mutta seurasi huolestuneena vierestä meikäläisen visiittejä lääkekaapille. Alkuun en jaksanut paljoakaan välittää, tuehduskipulääke auttoi aina x tunniksi. Havahduin kun jossain vaiheessa aloin ekaa kertaa elämässäni tuntea närästystä. Hakeuduin terveyskeskukseen. Ystävällinen naislääkäri otti vastaan, kuunteli ja pohti kanssani. Sain lähetteen neurologille varmuuden vuoksi, vaikka lääkäri olikin samaa mieltä että kyseessä luultavasti jännityspäänsärky. Buranan rinnalle/tilalle sain Arcoxiaa kokeiluun. Se auttoi särkyyn, mutta tilalle tuli ikävä vaiva. Suussa oli koko ajan kaamea maku, muistuttaen Kynneltä (kynsienpureskelijat tietää, eli kynsiin laitettava pahanmakuinen aine jolla pyritään lopettamaan kynsien pureskelu). Sen verran ikävä vaikutus tuo, että Arcoxia-paketti jäi sille tielle. Buranaa vaan, neurologin vastaanotolla kaikki ok.

Toinen kipulääkitystä vaatinut "vaiva" joka on vuosien aikana mukanani kulkenut ja varsin ikäväksi noin viitisen vuotta sitten muuttunut, on endometrioosi. Itselläni on siis epäily tuosta, myös asiantuntevan lääkärin suusta tulleena. Varsinaisen diagnoosin voi saada ainoastaan leikkauksen ja löydösten perusteella. Oireena mulla on ollut todella kivuliaat kuukautiset, ja ennen raskautta myös ovulaatiot muuttuivat hurjan kipeiksi. En osaa sitä tunnetta kuvailla mitenkään muuten kun että sisäelimiä raastetaan raastimella. Käveleminen ja kaikki liikkuminen sattuu vatsaan, niin kuin jokin tökkisi vereslihalle raastettuja kohtia. Taas kerran, Burana it is. Ennen raskautta jouduin syömään n 8 kappaletta 400mg Buranaa päivässä jotta selvisin päivästä. Avainasemassa nopeus, heti kivun alkaessa kaksi tablettia jotta kipu ei päässyt niskan päälle. Ne kerrat kun en ole jostain syystä ollut hyvin varautunut särkylääkkeiden kanssa, on olleet yhtä tuskaa, hirveät kramppimaiset kivut, pyörrytys, pahoinvointi, kylmänhiki, todella epämiellyttävä kokonaisuus. Muistan miten monet kerrat odotin särkylääkkeen tehon alkamista, kyykyssä sängyssä tai lattialla, hirveässä kivussa kyyneleet valuen pitkin poskia.

Myös tämän vaivan suhteen tuli jossain vaiheessa jonkunlainen seinä vastaan, ja hakeuduin terveyskeskukseen köyhänä opiskelijatyttönä. Tapasin monta lääkäriä asian tiimoilta. Yhden (mies)lääkärin kannanotto oli sarjassamme "Elämä on!", tai no varsinkin naisen elämä, "kipu kuuluu joillain asiaan". Toinen kehotti rohkeasti syömään vaan kunnolla Buranaa, ja totesi että "ekan päivän annos", eli ne 8 Buranaa, on ihan ok. Sain vastansuojalääkereseptin, ja hain n 50€ maksavan purkin pieniä Somac-tabletteja suojaamaan vatsan limakalvoa ja estämään närästyksen kehittymistä ja pahenemista. Yksi lääkäri, joka parhaansa mukaan kyllä yritti keksiä apukeinoja, tuumasi että kannattaisi hankkiutua raskaaksi nopeasti. Että niin yksinkertaista. Hän myös määräsi minipillereitä tuumaten että siitä voisi löytyä apu. Alkuun vaikutti ihan hyvältä, kunnes homma lopullisesti räjähti käsiin. Minipillereiden ansiosta, tai syystä, ja tauttoman vuodon vuoksi endometrioosi ilmeisesti pääsi hetkessä leviämään oikein kunnolla ja kivut pahenivat merkittävästi ja olo alkoi olemaan aika avuton. Epätoivoisessa tilanteessani tukeuduin vanhaan viholliseen, eli yhdistelmäpillereihin, joihin aiemmin olin reagoinut aika pahasti mielialan suhteen, kuuluisa tunteiden vuoristorata tuli kokeiltua. Kuitenkin nyt pärjäsin, ja söin yhdistelmäpillereitä aina 2-3 laattaa putkeen ja kivut pysyi kurissa, aina ystävä Burana myös tukena. Raskaus pysäytti kivut vuodeksi sen myötä että kuukautiset olivat poissa. Ainut merkki oli outo "nykivä" kipu raskauden aikana joka saattoi johtua endometrioosin luomista kiinnikkeistä. Mutta tauko kunnon kivusta ja niistä iänikuisista särkylääkkeistä tietenkin taivaallinen ja äärimmäisen tervetullut!

Nyt kun elän vähän erilaista elämää, katselen vähän eri kantilta, mietin ja harkitsen vähän enemmän, tuo touhu tuntuu niin hullulta. Nuori tyttö joka syö pahimmillaan PAKETILLISEN särkylääkkeitä vuorokaudessa. Tuntuu pahalta että missään vaiheessa ei ilmeisesti ole käynyt kellään mielessäkään että ratkaisun ei ole pakko olla lääke ja lääke yksinään/lääke tai ei mitään, vaan päinvastoin on kehoitettu jatkamaan samalla tavalla, ja määrätty lisää lääkkeitä. Kuntosaliharjoittelusta huomasin itse saavani apua jännityspäänsärkyyn, mutta sen enempää en osannut minäkään ajatella, ja se onkin omaa syytä se. Oman vastuun lisäksi minusta olisi hienoa jos myös hoitavalla taholla olisi kokonaisvaltaisempi kuva ihmisestä ja sauirauksien hoidosta. Se on oikeastaan aika hullua että ei edes kepillä kokeilla jäätä tuon peruskuvion ulkopuolelta. Miksi ei voisi kokeilla akupunktiota? Homeopatiaa? Vyöhyketerapiaa? Häviölle tuskin jää, pientä rahallista panostusta lukuunottamatta. Miksi niin moni lääkäri (ja potilas) on niin kiinni siinä lääkkeessä kaiken ratkaisijana? Todetaan vaan että vaihtoehdoista ei tiedetä tarpeeksi, ja tyydytään siihen mitä on. Monia lääkkeet auttaa, joitain ei. Nämä "joitain" onkin mulla päälimmäisenä mielessä, eikö viimeistään silloin voisi kokeilla jotain lääkepurkin ulkopuolelta?

Itseäni Burana auttoi, ja siitä olen lukemattomat kerrat ollut äärimmäisen kiitollinen, mutta Burana on poistanut hetkeksi oireen, ei vaivaa. Viikon kuureina on saattanut joksikin aikaa poistua myös vaiva. Aina se on palannut..

Ajatukseni ei (tälläkään kertaa) ole ilmaista että kaikki lääkkeet on pahasta, tai että lääkärit eivät tee arvokasta työtä tms tms tms, sillä nuo kaksi tekijää ovat sekä yhdessä ja erikseen pelastanut aivan käsittämättömän määrän ihmishenkiä ja antanut ihmisille apua ja elämänlaatuun huimaa parannusta. Tiedän ja tiedostan sen, ja arvostan lääketieteen saavutuksia monella tapaa. Se osuus jota en käsitä on miksi tuota parantavaa piiriä ei voi laajentaa? Jotkut sitä jo tekee, kritiikistä huolimatta, ja toivoisin niin että kokonaisvaltaisempi ote on tulevaisuuden tulos.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Another late night snack..

Mä oon sellainen tyyppi etten saa unta jos en ole kylläinen, ja se alkaa vähitellen tässä blogissa näkymään näissä myöhäisiltapalapostauksissa ;)

Tänään tällainen setti:


Ja on muuten aivan ihana! Leivän sijasta pähkinäistä luomugranolaa, makuvivahteena luomukookoshiutaleet, raikastajana luomumarjat ja kostuttajana luomumaito. Granola/mysli on ollut viimeaikoina suosiossa, vie leivältä jalansijaa. Ei mitään halpaa herkuttelua, mutta oikein hyvästä kyllä maksan... Kuvan kulhollisessa on viimeisin testaus:



Ihanan rapeaa ja pähkinöitä tosissaan on mukana mielestäni aika hyvä määrä.

Nyt öitä!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

New Age kaalilaatikko

Nukuin pienet päikkärit aamupäivästä, ja heräsin ihanaan ruoan tuoksuun. Kysäisin Master Chefiltä mitä se taikoo, ja vastaus oli "new age luomu kaalilaatikko". Sisältö siis punakaalia, keräkaalia, quinoaa, chia-siemeniä, sipulia, valkosipulia, härän sisäfilettä ja hunajaa + pippurit. Oli tosi maukasta, vaikka yleensä melko kaikkiruokainen 1v olikin sitä mieltä että tän safkan paikka ei ollut mahassa, vaan lattialla... Tämänäköinen setti syötiin siis:



Kaverina tietenkin puolukoita, täysruokosokerilla sokeroituja, ja vähän puolukkavichyä by lasipullo Soda streamer =)

perjantai 16. maaliskuuta 2012

harmaan aamun ihana piristys

Keittiökameleontissa oli taas niin houkuttelevan näköinen herkku, että oli pakko tehdä oma versio. Siitä tosin tuli vähän arkisempi, sillä papaijaa ei meidän lähikaupastamme löytynyt. Herkullista silti, ihan sorbettia!



Soseutin kulhossa sauvasekoittimella seuraavat ainekset:
  • jäisiä marjoja (puolukoita, mustikoita ja mansikoita)
  • avokado
  • omena
  • agavenektaria
  • Madre Labsin C-vitamiinijauhetta
Tykkään piilottaa avokadoa tällaisiin raikkaan marjaisiin herkkuihin, mutta esim. raakaleivonnaisissa en siitä pidä. Suklaan kanssa avokadosta tulee aivan liian raskasta ja minua alkaa ällöttää (peruja kuopuksen odotuksen alkumetreiltä, kun pahoinvointi oli tosi voimakasta ja avokadosta jäi trauma...). Makeissa jälkiruoissa avokado maistuu helposti liikaa läpi. Guacamolesta tykkään ja syön avokadoa levitteenä siemenleivän päällä ja paloina salaatissa. Ja smoothieissa avokado on ehdoton!

Oletteko muuten huomanneet, että alkaa todella olla kevät? Ensi viikolla siirretään kellot kesäaikaan. Sitten ollaankin jo melkein huhtikuussa!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Pienet rakkaat hampaat

Omatkin hampaat ovat rakkaita, mutta nyt on mielessä varsinkin taaperoni legot. Käytiin 1v-hammashoitajakäynnillä kuukausi takaperin, ja tuolloin oli puhetta hampaiden harjaamisesta, tutin käytöstä, tahnoista ja muista hampaidenhoitorutiineista.

Tähän mennessä tytöllä on ollut käytössä ihan perusmallinen lasten hammasharja, mutta tällä viikolla vakuutuin että sähköhammasharja tarvitaan kuvioihin, harjaaminen kun on vähintäänkin haasteellista. Taaperoni tyytyy hammasharjan intensiiviseen imeskelyyn, ja loukkaantuu verisesti jos yritän auttaa pienen harjausliikkeen kera. Minä itse. Uskon että sähköhammasharjasta olisi asiassa kovastikin apua, ja koska noi eri laitteet on aina niin uskomattoman mielenkiintoisia en usko että käytössäkään suurempia ongelmia tulisi.

Hammastahna on edelleen ollut fluoritonta, Weledan lastentahnaa, paria Frantsila-kokeilua lukuunottamatta. Kyseessä siis Frantsilan yrttithammastahna joka sisältää mm fluoria ja xylitolia. Salutem-merkkinen tahna on myös mielenkiinnon kohde itselläni, sain tästä kotimaisesta tahnasta vinkin ja kehut. Löytyy fluorittomana, mutta myös pienellä fluorimäärällä perheen pienimpiä varten. Hammashoitajan neuvo oli että fluoritahnalla pestäisiin lapsen hampaat kerran päivässä, illalla, ja aamulla sitten muulla tahnalla.

Xylitol-pastilleja suositeltiin myös, mutta niitä en ole ostanut koska halusin ensin tutustua vaihtoehtoihin. Ja vaihtoehto se pöydällä nyt nököttää, eli tämä:



Nettisivuilla sanotaan näin:

"Lapset 6 – 24kk

Kahden ensimmäisen ikävuoden aikana lasten on vaikea käyttää perinteisiä purukumeja ksylitolin lähteenä ja pastillitkin niellään helposti kokonaisina. Lapsille voidaan antaa ksylitolia puoli teelusikallista (noin 2 g) ruokailun päätteeksi 3 - 5 kertaa päivässä, mikä on tehokas tapa turvata maitohampaiden kehittyminen."

Ja vaikka esim paljon käytetyn Herra Hakkaraisenkaan sisällysluettelo ei mahdottoman pitkä ole (makeutusainetta (ksylitolia 95%), hyytelöimisainetta (arabikumia), liivatetta, luontaista aromia), niin tämä 100% xylitol on kuitenkin mieluisampi vaihtoehto meille. Xylitoli on kätevässä pienessä raemaisessa muodossa, ja meillä ainakin upposi ihan hyvin pieni kokeilumäärä tänään. Tyttö ihmetteli kyllä uutta makuelämystä hetken, mutta teki sitten repertoariin kuuluvat hyväksyvät eleet. Näillä mennään!

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Keskiyön tankkaus

Tänään oli hampurilaispäivä. Mies ehdotti, ja mä olin ehdottomasti mukana. Tilailin innoissani herkkuja ja istahdin tyytyväisenä ateriani eteen. Kylmä totuus vaan on se että ei maistunut. Söin ruokani kyllä, mutta hämmentyneenä jouduin toteamaan että ei se erityisen hyvää ollut. Tämä epäterveellinen "herkku" mitä välillä ollaan käyty hyvillä mielin syömässä. Totuus vaan on se että myöhäisiltapalani päihitti päivällisen mennen tullen. Kaupasta tarttui mukaan Juurevan "slow food" täysjyväspelttileipä kokeiluun, ja hyvin yksinkertaisilla komponenteilla syntyi täyttävä herkku.






Nam!

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Smothiekoulussa

Vihdoinkin olen pistänyt itseni ja tehosekoittimen hommiin ja ryhtynyt tekemään smootheja itselleni ja tytölle, aamu- tai välipalaksi. Cocktailit on vielä olleet aika basic-kamaa kun mielikuvitus ei riitä, ajattelin alkaa resepti- ja vinkkimetsästykseen. Suunta voisi mielellään olla vihersmoothiet.

Viime päivinä kulmakivi on ollut kaupan pakastealtaasta bongattu luomumarjapussi joka on siis marjasekoitus. Myös luomukiivejä on tullut käytettyä aika paljon, ja pakkasaltaan mangokuutioita, mutta ne ei itselleni oikeen maistu. Luomubanaanit toimii tietenkin mainiosti, jos niitä vaan repertuaarista löytyy. Neiti reilut 1v on nimittäin vastikään ihastunut banaaneihin, ja seisoo harva se päivä keittiössä osoittaen sormella kohti pöytää jonka päällä tietää hedelmävadin olevan ja käskee "Ba, ba!" :)

Nyt metsästämään niitä reseptejä..

maanantai 20. helmikuuta 2012

viljaton pulla

Kuopuksellamme on ilmeisesti vilja-allergia, joten kauden herkkua, laskiaispullaa, ei hänelle voinut ihan perinteisenä versiona tarjota. Kehittelin pullasta pikaisesti viljattoman, kevyesti makeutetun ja rutkasti terveellisemmän version, joka maistuu näemmä myös esikoiselle - pullat ovat salaperäisesti huvenneet lautaselta, joten kuvia ei taaskaan ole tarjolla. Mutta reseptin saatte!

  • Pussi tai pari manteleita
  • kourallinen auringonkukansiemeniä
  • kourallinen seesaminsiemeniä
  • kourallinen hasselpähkinöitä
  • ripaus psylliumia
  • 1-2 rkl lucumaa
  • 1-2 rkl agavenektaria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1-2 rkl turkkilaista jugurttia
  • omenasosetta
  • 1 muna
  • ripaus laatusuolaa
  • vaniljaa
  • kardemummaa
  • kanelia
  • öljyä

Hienonna mantelit, pähkinät ja siemenet jauhoksi. Sekoita kaikki aineet keskenään, lisää vettä sen verran että saat notkean taikinan, jota pystyy vielä puuhaarukalla sekoittamaan. Lusikoi taikina pulliksi uunipellille ja paista 175-200 asteessa, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Laskiaispullat täydennetään tietysti luomukermalla ja vapaavalintaisella täytteellä, oli se sitten hilloa, mantelimassaa tai molempia - tai jotain ihan muuta. Arkipullana menee ihan sellaisenaankin.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Tervemenoa Teflon!

Kuten aiemminkin on ollut puhetta, on kodissa ollut sekä tulo- että menoliikennettä erinäisten tavaroiden ja kauneudenhoitotuotteiden suhteen, ja eniten on varmaan lähtenyt keittiöstä. Yksi oleellinen keittiöstä poistunut tuote on jokaikinen teflonpannu. Vanhoista pannuista jäi valurautainen parilapannu jatkamaan palvelua.

Mies on meillä pääkokki, ja varsinkin teflonpäällysteinen wokkipannu oli yksi lempipannuista kokin kourassa. Näin ollen ensimmäinen uusi pannumme oli järkyttävän kokoinen valurautainen wokkipannu. Niin painava että saan vähintään pumpin vertaisen käsitreenin tehtyä kun nostan pannua paikasta a paikkaan b. Ei todellakaan mikään kätevä, mutta ruokaa mahtuu sitten myös mukaan reippaasti.

Joulupukin kontista löytyi puolestaan näppärän kokoinen perus valurautainen pannu joka on jatkuvassa käytössä. Painavahan sekin on, mutta suurin hämmenyksen aiheuttaja on pannun hämmästyttävän nopea kuumeneminen, ja todella kuumaksi meneekin. Saa tosissaan säädellä lämpötiloja vähän eri tavalla kuin vanhojen pannujen kanssa.Totuttelua siis välillä, mutta teflonia ei tule ikävä.. Tässä pannutrio jolla pääsee pitkälle:


maanantai 30. tammikuuta 2012

Dödöupgrade

Lauantaina tehtiin koko perhe pitkästä aikaa visiitti Ruohonjuureen, ja kuten aina kun vaan "käydään hakemassa jotain", mukaan lähti vaikka mitä. Perus-Rexonani vetelee viimeisiään, joten jämähdin hyväksi toviksi deodoranttihyllyn luokse. Siinä olikin pään raaputtamista. Tässä aine- ja terminologiaviidakossa on vielä oppimista, ja kun vaihtoehtoja on toistakymmentä, ei tällainen muutenkin vaikeasti päätöksiä tekevä oikeen nopeasti tuossa hommassa edisty. Näiden pointtien lisäksi, olen vielä perheestä jossa on (ihan jo ammattien vuoksi) aina painotettu kovasti asioiden ja pakkausten ulkonäköä ja muotoilua, ja esteetikko minussa haluaisi vaan nakata selkeimmän ja näteimmän putelin ostoskoriin =D

No, vaiheilun ja vertailun päätteeksi mukaan lähti tämä:


Tässä oli ehkä vähiten houkutteleva ulkonäkö sekavuuden vuoksi, mutta pääsin itsestäni yli koska tässä oli muuten lupaavat ominaisuudet. Tykkään myös kun pakkauksessa selkeästi ilmoitetaan tuo että tuotteessa ei ole alumiinia eikä parabeeneja. Kemikaalicocktail onkin selkokielellä tuonut esiin mikä alumiinidödöissä arvelluttaa.

Nyt on tämä ollut yhden päivän käytössä, tykkään. Tuoksu oli yllättävän raikas (minäkö ennakkoluuloinen?) ja ei pettänyt vaikka ehdin häärätä ja hikoilla illalla ihan kunnolla kun valmistelin kämppää edustuskuntoon vieraita varten..

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Tortilla goes hurahdus


Meillä on tapana syödä useammankin kerran kuukaudessa tortilloja. Texmex-ruoka on noin yleisestikin yksi lemppareistani, ja tämä tortilla/fajita-meininki on mieluinen maun lisäksi myös nopeuden ja helppouden takia.

Yleensä pöydässä on (luomu jos löytyy)jauhelihaa jossa vieressä näkyvästä Santa Maria-luomusarjasta tuota ihanaa mausteseosta. Tämäkin olisi parasta itse tehtynä varmasti, mutta ei ole kokeiluista huolimatta olla osattu rakentaa yhtä toimivaa yhdistelmää.

Muita täytteitä on paprika tms vihanneksia, creme fraiche (Arlan mies on valkannut parhaimman, ja lyhyimmän, ainesosaluettelon vuoksi), itse tehty salsa ja guacamole sekä cheddaria raastettuna. "Lättyinä" on ollut yleensä joku täysjyväversio, tai GMO-vapaa maissitortilla.

Eilen halusin kuitenkin kokeilla jostain blogista lukemaani vinkkiä (mutta mistä??), ja käärittiin koko kauneus kaalinlehtiin. Kyllä toimii! Rakastan kaalia muutenkin, ja tuossa tehtävässä oli aivan mahtava sekä teknisiltä- että makuominaisuuksiltaan. Tästä tuli hetkessä suosikki!

Paluu kartalle

Täällä taas! Takana joulukiireet ja sukuloinnit, alkuvuoden sinkoilu ja parin viikon ihana loma. Vuosi on lähtenyt hienosti käyntiin, varsinkin loman jälkimainigeissa tuntuu akut ladatuilta. Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, tapana ei ole, mutta mielessä on muuten vaan asioita joita ajattelin uuden vuoden tuovan tullessaan. Enemmän luomua, enemmän uuden testaamista, parempaa ruokarytmiä, rutkasti positiivista mieltä, joogan palauttaminen elämään, vihersmootheja ja nauttiminen jokaikisestä päivästä! Murehtijaminulla on taipumusta miettiä mennyttä ja tulevaa, niin ja murehtia, mutta haluaisin niin kovasti oppia keskittymään hetkeen ja nauttimaan siitä!

<3 Myöhäisenä toivotuksena, mahtavaa tätä vuotta lukijoille!