Smothiekoulussa

Vihdoinkin olen pistänyt itseni ja tehosekoittimen hommiin ja ryhtynyt tekemään smootheja itselleni ja tytölle, aamu- tai välipalaksi. Cocktailit on vielä olleet aika basic-kamaa kun mielikuvitus ei riitä, ajattelin alkaa resepti- ja vinkkimetsästykseen. Suunta voisi mielellään olla vihersmoothiet.

Viime päivinä kulmakivi on ollut kaupan pakastealtaasta bongattu luomumarjapussi joka on siis marjasekoitus. Myös luomukiivejä on tullut käytettyä aika paljon, ja pakkasaltaan mangokuutioita, mutta ne ei itselleni oikeen maistu. Luomubanaanit toimii tietenkin mainiosti, jos niitä vaan repertuaarista löytyy. Neiti reilut 1v on nimittäin vastikään ihastunut banaaneihin, ja seisoo harva se päivä keittiössä osoittaen sormella kohti pöytää jonka päällä tietää hedelmävadin olevan ja käskee "Ba, ba!" :)

Nyt metsästämään niitä reseptejä..

viljaton pulla

Kuopuksellamme on ilmeisesti vilja-allergia, joten kauden herkkua, laskiaispullaa, ei hänelle voinut ihan perinteisenä versiona tarjota. Kehittelin pullasta pikaisesti viljattoman, kevyesti makeutetun ja rutkasti terveellisemmän version, joka maistuu näemmä myös esikoiselle - pullat ovat salaperäisesti huvenneet lautaselta, joten kuvia ei taaskaan ole tarjolla. Mutta reseptin saatte!

• Pussi tai pari manteleita
• kourallinen auringonkukansiemeniä
• kourallinen seesaminsiemeniä
• kourallinen hasselpähkinöitä
• ripaus psylliumia
• 1-2 rkl lucumaa
• 1-2 rkl agavenektaria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1-2 rkl turkkilaista jugurttia
• omenasosetta
  
• 1 muna
• ripaus laatusuolaa
• vaniljaa
• kardemummaa
• kanelia
• öljyä
  

Hienonna mantelit, pähkinät ja siemenet jauhoksi. Sekoita kaikki aineet keskenään, lisää vettä sen verran että saat notkean taikinan, jota pystyy vielä puuhaarukalla sekoittamaan. Lusikoi taikina pulliksi uunipellille ja paista 175-200 asteessa, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Laskiaispullat täydennetään tietysti luomukermalla ja vapaavalintaisella täytteellä, oli se sitten hilloa, mantelimassaa tai molempia - tai jotain ihan muuta. Arkipullana menee ihan sellaisenaankin.

Tervemenoa Teflon!

Kuten aiemminkin on ollut puhetta, on kodissa ollut sekä tulo- että menoliikennettä erinäisten tavaroiden ja kauneudenhoitotuotteiden suhteen, ja eniten on varmaan lähtenyt keittiöstä. Yksi oleellinen keittiöstä poistunut tuote on jokaikinen teflonpannu. Vanhoista pannuista jäi valurautainen parilapannu jatkamaan palvelua.

Mies on meillä pääkokki, ja varsinkin teflonpäällysteinen wokkipannu oli yksi lempipannuista kokin kourassa. Näin ollen ensimmäinen uusi pannumme oli järkyttävän kokoinen valurautainen wokkipannu. Niin painava että saan vähintään pumpin vertaisen käsitreenin tehtyä kun nostan pannua paikasta a paikkaan b. Ei todellakaan mikään kätevä, mutta ruokaa mahtuu sitten myös mukaan reippaasti.

Joulupukin kontista löytyi puolestaan näppärän kokoinen perus valurautainen pannu joka on jatkuvassa käytössä. Painavahan sekin on, mutta suurin hämmenyksen aiheuttaja on pannun hämmästyttävän nopea kuumeneminen, ja todella kuumaksi meneekin. Saa tosissaan säädellä lämpötiloja vähän eri tavalla kuin vanhojen pannujen kanssa.Totuttelua siis välillä, mutta teflonia ei tule ikävä.. Tässä pannutrio jolla pääsee pitkälle: