Rullati rullaa

Maistoin tänään lounaalla Rullia. Firman nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin:

" Rulla on vietnamilaisella valmistustekniikalla käsityönä tehty korkealaatuinen, terveellinen ja maukas sormiruoka. Rulla on aina tuoretta tarjottavaa ja kaunista esille laitettavaa.

Rullat ovat gluteenittomia ja maidottomia, ja valikoimista löytyy myös vegaanivaihtoehtoja. Rullat soveltuvat hyvin lounaaksi, päivälliseksi ja välipalaksi. Rullat ovat sopivaa tarjottavaa esimerkiksi kokouksissa, juhlissa, piknikillä tai illanistujaisissa.

Pyrimme tukemaan kestävää kehitystä. Etsimme koko ajan valikoimaamme eettisesti ja luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita.. Käyttämämme pakkaukset ovat kierrätettäviä.

Valmistamme Rullat tilauksesta, myös toiveidesi mukaan valmistettuna ja toimitamme perille koko Helsingin alueelle. 

Sormisyötävä Rulla - puhdas ja aito maku."

Tältä näytti kokeiluannokseni:

Tässä setissä siis lohirulla, tofu-parsa-cashewpähkinärulla ja katkarapu-avokadorulla. Sushihenkistä siis, mutta oman ihanan raikastavan lisän tuo Rullien sisältämä salaattisekoitus jossa on yrttejä, salaatteja ja ituja. Dippi mukana, koostuu mm fish saucesta ja riisiviinietikasta (tarkat kuvailut nettisivuilla). 

Tykkäsin kovasti! Jokainen Rulla maistui erittäin hyvälle, tahtoisin kokeilla vaikka mitä tuolta ihanan näköisestä Rulla-listasta. Kannattaa kokeilla!

Soul food

Noin yleisesti olen hyvinkin tietoinen siitä, että ihminen on kokonaisuus. On psyykkinen puoli, on fyysinen puoli, ja nämä kaksi vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Koska tämä sinänsä on mulle selvää, on jännä miten kauan kesti havahtua asiaan näin hurahduksen näkökulmasta. Koko ajan olen miettinyt ruokaa ja fyysistä puolta, ja oleellinen osa kokonaisuutta on jäänyt taka-alalle.

Facebookin kaverilistauksesta löytyy pari "kanssahurahtanutta", jotka molemmat inspiroi mua jatkuvasti tällä tiellä jolla olen ja perheenä olemme. Kun mä vielä tuohtuneena kaivelin tietoa kaikesta joka ei olekaan välttämättä niin yksinkertaista kun aina olen luullut, liittyen esim ruokaan, huomasin jossain vaiheessa että ammennan energiani väärästä paikasta. Se tuli tiedonjanosta, mikä nyt tietenkin on myös ihan mainio piirre tavallaan ja jota ei kannata kadottaa, mutta ennen kaikkea pettymyksestä, vihasta, suuttumuksesta ja turhautumisesta. Näiden muutaman fb-ystävän statuksia kun ryhdyin ihan ajatuksella lukemaan, ymmärsin että tuo negatiivisista lähtökohdista ponnistava muutos on paljon raskaampi kuin se jonka ytimessä on into, onni, hetkestä nauttiminen ja rakkaus.

Tämän olen nyt sisäistänyt ja yritän antaa sen toimia kantavana voimana. En enää ahmi tietoa joka suunnasta, vaan yritän muistaa nauttia joka päivä ja mahdollisimman usein. Mulla on ihana mies, kaunis ja mainion kekseliäs, rakas lapsi, perhettä, ystäviä, koti joka tuntuu kodilta ja tänään paistoi aurinko! Yritän pitää hyvää huolta itsestäni ja perheestäni, syödä hyvin ja mahdollisimman terveellisesti, ja kun en syö terveellisesti niin otan silti rennosti. Päivä ja hetki kerrallaan. Psyykkinen hyvinvointi ruokkii kehoa myös, ei vaan se lautaselta löytyvä ruoka.

Jos nyt tuli liikaa vaaleanpunaista ja haahuilua, niin todettakoot että meillä on myös uhmaiässä oleva lapsi kotona ja mä stressaan tasaisesti kasvavan pyykkivuoren takia ja murehtija on aina murehtija ;D Elämää tämä kuitenkin on. Mutta siinä on nyt tervetullut lisä.

There is no way to happiness, happiness is the way.

~Buddha

Shoppailua

.. ja nyt en puhu Hulluista Päivistä vaikka sielläkin tuli pyörähdettyä viime viikon aikana. Aina se kaduttaa kun astuu ovesta sisään, mutta niin ihanat ja mukavat kengät sain kotiutettua että ei voi valittaa.

Otsikko nyt kuitenkin liittyy ennemmin ruokaostoksiin. Mies vapautti mut tänään viettämään iltapäivää kädet vapaana, ja päätin että iltapäiväretken kohde on Toivo-kauppa Sellossa. Kyseessä luomu- ja lähiruokaa myyvä ihastuttava pikkuliike. Valikoima ei ole suuri kun ei tilakaan sitä ole, mutta ainakin itselleni oleellisia ja mielenkiintoisia juttuja löysin tänään runsaasti.

Omaan kauppakassiin pääsi paksu nippu luomuparsaa (ulkomailta), luomumansikoita pieni rasiallinen (nämäkin ulkomailta), luomutomaatteja muistaakseni Ikaalisista, kuivattuja ruislastuja hummuksen kanssa syötäväksi, raakamaidosta valmistettua leipäjuustoa, luomumehuja pienissä lasipurkeissa ja Crustumin rapea jätticookie. Hyllyssä oli aika houkuttelevan näköisiä leipiä myös.

Keittiöidioottina jouduin kysymään miten parsa valmistetaan, ja siltä varalta että joku muukin on "hieman" uusavuton keittiössä, niin tässä saamani ohje (meillä ei ole parsakattilaa):

1. Kuivat päät ("juuri") napsautetaan irti
2. Vettä kiehumaan ja suolaa sekaan
3. Lisätään parsat. Jos ei mahdu kokonaisina, niin puolitetaan
4. Annetaan kiehua 5-7 minuuttia, kunnes ovat "al dente"
5. Tarjoillaan tietenkin perinteisesti voin kera

Aion kokeilla, laitan todistusaineistoa näytille ;)

Mietintöjä lääketieteen putkiaivojen sisällä

Kuulun niihin lukuisiin ihmisiin jotka välillä kärsii jännityspäänsärystä. Olen muutenkin ihmisenä aina ollut murehtivaa ja jännittävää sorttia, ja yhdistettynä pieneen virheasentoon tai yksipuoliseen mekaaniseen puuhaan, saan aikaan aika mehevät niska- ja hartiamuhkurat ja niiden myötä kamalan päänsäryn.

Nuorempana söin vaivaan särkylääkkeitä. Paljon, niin paljon. Buranaa meni jossain vaiheessa lähes päivittäin, kuten isältäni, toiselta niskajännittäjältä, olin hienosti ottanut oppia. Isä popsi omansa, mutta seurasi huolestuneena vierestä meikäläisen visiittejä lääkekaapille. Alkuun en jaksanut paljoakaan välittää, tuehduskipulääke auttoi aina x tunniksi. Havahduin kun jossain vaiheessa aloin ekaa kertaa elämässäni tuntea närästystä. Hakeuduin terveyskeskukseen. Ystävällinen naislääkäri otti vastaan, kuunteli ja pohti kanssani. Sain lähetteen neurologille varmuuden vuoksi, vaikka lääkäri olikin samaa mieltä että kyseessä luultavasti jännityspäänsärky. Buranan rinnalle/tilalle sain Arcoxiaa kokeiluun. Se auttoi särkyyn, mutta tilalle tuli ikävä vaiva. Suussa oli koko ajan kaamea maku, muistuttaen Kynneltä (kynsienpureskelijat tietää, eli kynsiin laitettava pahanmakuinen aine jolla pyritään lopettamaan kynsien pureskelu). Sen verran ikävä vaikutus tuo, että Arcoxia-paketti jäi sille tielle. Buranaa vaan, neurologin vastaanotolla kaikki ok.

Toinen kipulääkitystä vaatinut "vaiva" joka on vuosien aikana mukanani kulkenut ja varsin ikäväksi noin viitisen vuotta sitten muuttunut, on endometrioosi. Itselläni on siis epäily tuosta, myös asiantuntevan lääkärin suusta tulleena. Varsinaisen diagnoosin voi saada ainoastaan leikkauksen ja löydösten perusteella. Oireena mulla on ollut todella kivuliaat kuukautiset, ja ennen raskautta myös ovulaatiot muuttuivat hurjan kipeiksi. En osaa sitä tunnetta kuvailla mitenkään muuten kun että sisäelimiä raastetaan raastimella. Käveleminen ja kaikki liikkuminen sattuu vatsaan, niin kuin jokin tökkisi vereslihalle raastettuja kohtia. Taas kerran, Burana it is. Ennen raskautta jouduin syömään n 8 kappaletta 400mg Buranaa päivässä jotta selvisin päivästä. Avainasemassa nopeus, heti kivun alkaessa kaksi tablettia jotta kipu ei päässyt niskan päälle. Ne kerrat kun en ole jostain syystä ollut hyvin varautunut särkylääkkeiden kanssa, on olleet yhtä tuskaa, hirveät kramppimaiset kivut, pyörrytys, pahoinvointi, kylmänhiki, todella epämiellyttävä kokonaisuus. Muistan miten monet kerrat odotin särkylääkkeen tehon alkamista, kyykyssä sängyssä tai lattialla, hirveässä kivussa kyyneleet valuen pitkin poskia.

Myös tämän vaivan suhteen tuli jossain vaiheessa jonkunlainen seinä vastaan, ja hakeuduin terveyskeskukseen köyhänä opiskelijatyttönä. Tapasin monta lääkäriä asian tiimoilta. Yhden (mies)lääkärin kannanotto oli sarjassamme "Elämä on!", tai no varsinkin naisen elämä, "kipu kuuluu joillain asiaan". Toinen kehotti rohkeasti syömään vaan kunnolla Buranaa, ja totesi että "ekan päivän annos", eli ne 8 Buranaa, on ihan ok. Sain vastansuojalääkereseptin, ja hain n 50€ maksavan purkin pieniä Somac-tabletteja suojaamaan vatsan limakalvoa ja estämään närästyksen kehittymistä ja pahenemista. Yksi lääkäri, joka parhaansa mukaan kyllä yritti keksiä apukeinoja, tuumasi että kannattaisi hankkiutua raskaaksi nopeasti. Että niin yksinkertaista. Hän myös määräsi minipillereitä tuumaten että siitä voisi löytyä apu. Alkuun vaikutti ihan hyvältä, kunnes homma lopullisesti räjähti käsiin. Minipillereiden ansiosta, tai syystä, ja tauttoman vuodon vuoksi endometrioosi ilmeisesti pääsi hetkessä leviämään oikein kunnolla ja kivut pahenivat merkittävästi ja olo alkoi olemaan aika avuton. Epätoivoisessa tilanteessani tukeuduin vanhaan viholliseen, eli yhdistelmäpillereihin, joihin aiemmin olin reagoinut aika pahasti mielialan suhteen, kuuluisa tunteiden vuoristorata tuli kokeiltua. Kuitenkin nyt pärjäsin, ja söin yhdistelmäpillereitä aina 2-3 laattaa putkeen ja kivut pysyi kurissa, aina ystävä Burana myös tukena. Raskaus pysäytti kivut vuodeksi sen myötä että kuukautiset olivat poissa. Ainut merkki oli outo "nykivä" kipu raskauden aikana joka saattoi johtua endometrioosin luomista kiinnikkeistä. Mutta tauko kunnon kivusta ja niistä iänikuisista särkylääkkeistä tietenkin taivaallinen ja äärimmäisen tervetullut!

Nyt kun elän vähän erilaista elämää, katselen vähän eri kantilta, mietin ja harkitsen vähän enemmän, tuo touhu tuntuu niin hullulta. Nuori tyttö joka syö pahimmillaan PAKETILLISEN särkylääkkeitä vuorokaudessa. Tuntuu pahalta että missään vaiheessa ei ilmeisesti ole käynyt kellään mielessäkään että ratkaisun ei ole pakko olla lääke ja lääke yksinään/lääke tai ei mitään, vaan päinvastoin on kehoitettu jatkamaan samalla tavalla, ja määrätty lisää lääkkeitä. Kuntosaliharjoittelusta huomasin itse saavani apua jännityspäänsärkyyn, mutta sen enempää en osannut minäkään ajatella, ja se onkin omaa syytä se. Oman vastuun lisäksi minusta olisi hienoa jos myös hoitavalla taholla olisi kokonaisvaltaisempi kuva ihmisestä ja sauirauksien hoidosta. Se on oikeastaan aika hullua että ei edes kepillä kokeilla jäätä tuon peruskuvion ulkopuolelta. Miksi ei voisi kokeilla akupunktiota? Homeopatiaa? Vyöhyketerapiaa? Häviölle tuskin jää, pientä rahallista panostusta lukuunottamatta. Miksi niin moni lääkäri (ja potilas) on niin kiinni siinä lääkkeessä kaiken ratkaisijana? Todetaan vaan että vaihtoehdoista ei tiedetä tarpeeksi, ja tyydytään siihen mitä on. Monia lääkkeet auttaa, joitain ei. Nämä "joitain" onkin mulla päälimmäisenä mielessä, eikö viimeistään silloin voisi kokeilla jotain lääkepurkin ulkopuolelta?

Itseäni Burana auttoi, ja siitä olen lukemattomat kerrat ollut äärimmäisen kiitollinen, mutta Burana on poistanut hetkeksi oireen, ei vaivaa. Viikon kuureina on saattanut joksikin aikaa poistua myös vaiva. Aina se on palannut..

Ajatukseni ei (tälläkään kertaa) ole ilmaista että kaikki lääkkeet on pahasta, tai että lääkärit eivät tee arvokasta työtä tms tms tms, sillä nuo kaksi tekijää ovat sekä yhdessä ja erikseen pelastanut aivan käsittämättömän määrän ihmishenkiä ja antanut ihmisille apua ja elämänlaatuun huimaa parannusta. Tiedän ja tiedostan sen, ja arvostan lääketieteen saavutuksia monella tapaa. Se osuus jota en käsitä on miksi tuota parantavaa piiriä ei voi laajentaa? Jotkut sitä jo tekee, kritiikistä huolimatta, ja toivoisin niin että kokonaisvaltaisempi ote on tulevaisuuden tulos.

Another late night snack..

Mä oon sellainen tyyppi etten saa unta jos en ole kylläinen, ja se alkaa vähitellen tässä blogissa näkymään näissä myöhäisiltapalapostauksissa ;)

Tänään tällainen setti:

Ja on muuten aivan ihana! Leivän sijasta pähkinäistä luomugranolaa, makuvivahteena luomukookoshiutaleet, raikastajana luomumarjat ja kostuttajana luomumaito. Granola/mysli on ollut viimeaikoina suosiossa, vie leivältä jalansijaa. Ei mitään halpaa herkuttelua, mutta oikein hyvästä kyllä maksan... Kuvan kulhollisessa on viimeisin testaus:

Ihanan rapeaa ja pähkinöitä tosissaan on mukana mielestäni aika hyvä määrä.

Nyt öitä!