Uusi kirja ja taas vähän uudempi elämä

Parin viime viikon aikana on tapahtunut kaksi suurta edistystä terveempi elämä-rintamalla. Ehkä vähäpätöisemmän tuntuinen, mutta silti tavallaan meikäläiselle iso muutos, on colajuomien hylkääminen. Cokis on ollut mulle suurta herkkua vuosikaudet, ja oon sitä silloin tällöin juonut edelleen. Nyt on tullut täysi stoppi.

Sekä aiemmin linkkaamani Alkaline Sisters-sivuston kautta, että "Uusi elämä"-kirjan kautta, olen törmännyt tietoon että colajuomat on yksi pahimpia asioita mitä itseensä voi pumpata, ennen kaikkea sen vuoksi miten happamoittavaa se keholle on. Tähän mennessä olen vielä käsitellyt colaa hellävaraisesti, ajatellen että hampaat ne korkeintaan kärsii, mutta tuo happamoittava ominaisuus ja sen suuruusaste sai nyt aikaan tällaiset jäähyväiset. Mietinkin asiaa tänään, tavalla jota voi soveltaa moneenkin, "I love coke, but I love me more!".

Toinen asia on että olen vihdoin kunnolla löytänyt keittiöni ja oppinut toimimaan siellä. Kutsun sitä tosiaan jopa keittiökseNI, lupaavaa eikö? Olen tehnyt onnistuneita ja vähemmän onnistuneita ruokia, ja ennen kaikkea oppinut soveltamaan. Olen kirjailmellinen ihminen, ja välillä, jopa omasta mielestäni, rasittavan kirjailmellinen. Jos reseptissä on ohjeet, mulla on ollut vaikea ne ohittaa, tai yrittää keksiä omaa sovellusta. No nyt olen lähtenyt rohkeasti kokeilemaan, ja hauskaa on ollut. Voitte uskoa että mieskin tykkää siitä kun vihdoin saa melko säännöllisesti tulla kotiin jossa päivällinen jo odottaa.

Ja Uusi elämä-kirja kun jo mainittiin, niin teos on tämännäköinen:

ja hyvinkin mielenkiintoinen on sisältö. Omani lähti mukaan kirjamessuilta, ja ahnaasti olen jo muutaman luvun sauhunnut läpi. Kirjailija on siis Quinoaa-blogista tuttu Heidi. Tutustuin blogiin vastikään ja koitin kahlata läpi tekstien, blogissa on käsitelty niin laajasti kaikenlaista mielenkiintoista. Mutta takaisin kirjaan. Tähän mennessä, olen kirjassa pitänyt varsinkin siitä miten selkeää teksti on, ja kirjoitettu niin että myös ihminen joka ei pahemmin näitä aioita ole aiemmin mielessä pyöritellyt, saa jotain mistä tarttua kiinni. Toinen mikä kirjassa on ihanaa, on positiivinen asenne. Itselleni ainakin usein iskee ahdistus kun lukee "hippiblogeja" ja näen vaan edessäni listauksen kaikesta mitä syön "väärin" vaikka kuinka jo koen tehneeni paljon muutoksia terveempää elämää kohti. Tässä kirjassa fiilis on päinvastainen, kaikki pienetkin jutut on saavutuksia ja oikealla tiellä.

Sellaisia sekavia kuulumisia tällä kertaa! Eläköön inspiraatio!

Kun skeptinen mies kokeili homeopatiaa

Mä oon tämän homeopatian parissa puuhannut jo vähän aikaa, kokeillut eri vaivoihin, oppinut ottamaan huomioon kaikki olennaiset seikat lääkkeen valinnassa (kiitos kotiapteekkikurssi!) ja näin ollen osaan jo  melko nopeasti napata homeopaattisesta kotiboksista tarvittavan lääkkeen.

Mies ei ole näihin koskenut eikä osoittanut pahemmin mielenkiintoa, mutta näin naisena olen tietenkin kertonut silti kokemuksistani asian parissa. On toki kuullut kun mä olen kertonut että johonkin on apu homeopatiasta löytynyt, mutta ei ole itse halunnut kokeilla, liikkeellä vähän sellaisella "sisäinen silmienpyöräytys"-ilmeellä.

Eilen mies kokkailupuuhissaan tarrasi kädellä kiinni valurautapannusta jonka oli juuri ottanut uunista ulos. Jokunen kirosana ja käsi valuvan veden alle. Pahannäköiset jäljet heti näkyvissä. Mä lueskelin pikapikaa läpi homeopaattisia lääkeohjeita, ja oikea lääke palovammaan löytyi heti. Mies ei niitä pyytänyt, mutta minähän annoin silti. Ei sanonut kädestä sen enempää kun että menipä pahasti, mutta tänään totesi sitten että "Kai se homeopaattinen lääke sitten toimi. Kun ei tässä kädessä oikeen ole mitään enää..".

Herkku goes vähän terveellisempi herkku

Löysin tällaisen aivan ihanan sivuston, The Alkaline sisters, joka on pullollaan ihania reseptejä. Reseptien lisäksi hymyn huulille tuo kuvat jotka on täynnä väriä ja elinvoimaa antavaa ruokaa. Unohtakaa se Red Bull ja siivet, tästä mä sain päivän kiksit.

Tänään inpiroiduin siis kokkaamaan päivälliseksi tuolta reseptiarkistosta hirssitabboulehia, ja hyvää tuli! Intoa riitti edelleen, joten päätin kokeilla vielä vegaani spelttilettujen tekemistä. No ei sitten mennyt ihan yhtä nappiin, terveisin lukihäiriö. Kananmunaa kun tuossa ei ole, tulee siihen paljon leivinjauhetta. Mä laitoin ruokasoodaa, lopputulos maistui kynsilakanpoistoaineelle. Nam! Tein toisen satsin, ei vegaanisen. Eli kananmuna oli käytössä, ja voi, mutta muuten käytin noita samoja aineksia, spelttijauhoja, mantelimaitoa ja agavea makeutukseen. NAM! Sanoinkin miehelle että eipä ole mitään syytä enään lettujen teossa käyttää valkoisia vehnäjauhoja tai valkoista sokeria kun näin hyvää tulee tällä tavalla :)